Philomena (2013) [Blu-ray]

PHILOMENA
Iso-Britannia / Yhdysvallat / Ranska 2013

Ohjaus: Stephen Frears
Käsikirjoitus: Steve Coogan, Jeff Pope
Tuotanto: Steve Coogan, Tracey Seaward, Gabrielle Tana
Pääosissa: Judi Dench, Steve Coogan

1 tunti 37 minuuttia

Stephen Frearsin Philomena on jälleen yksi osoitus siitä, että totuus on tarua ihmeellisempää. Tositarinaan perustuva filmi kertoo tunnerikkaan tarinan vanhasta irlantilaissyntyisestä rouvasta (Judi Dench), joka lähtee yhdessä entisen toimittajan (Steve Coogan) kanssa etsimään viisikymmentä vuotta sitten adoptoitavaksi annettua poikaansa. Luostarissa asuneena teini-ikäisenä orpotyttönä Philomena sai lapsen yhden illan suhteesta. Rangaistuksena tästä luostarin nunnat antoivat lapsen adoptoitavaksi vastoin äidin tahtoa.

Harva elokuva herättää niin paljon erilaisia tunteita kuin Philomena. Kyseessä on jännittävä ja yllätyksellinen draamakomedia, josta ei puutu hauskoja hetkiä, tragediaa eikä suurta vihaa, jota epäoikeudenmukaisuus synnyttää. Tarinan päähenkilö on saanut omakohtaisesti huomata, että maailman pahimmat ihmiset ovat juuri niitä, jotka väittävät olevansa jumalasta seuraavia – kiihkouskovaiset. Silti Philomena ei ole menettänyt uskoaan jumalaansa, toisin kuin hieman itsekeskeinen ja yläluokkaiseen elämään tottunut entinen politiikan toimittaja, jolle Philomenan tarinan kirjoittaminen kelpaa vasta siinä vaiheessa, kun hän on saanut potkut entisestä työpaikastaan.

Steve Coogan ja Jeff Pope ovat laatineet elokuvan käsikirjoituksen Martin Sixsmithin kirjasta, jonka hän kirjoitti kokemuksistaan kadonneen pojan löytöretkellä Philomenan kanssa. Coogan ja Pope saivat syystäkin Oscar-ehdokkuudet työstään, ja lisäksi Oscar-ehdokkuudet irtosivat parhaasta elokuvasta, naispääosasta ja musiikista – hyvästä syystä nekin. Sen sijaan Cooganin näyttelijäsuoritusta ei huomioitu sen enempää Oscar-, Golden Globe- kuin BAFTA-ehdokkuuksiakaan jaettassa, vaikka koomikko Coogan tekeekin pienimuotoisen ja hienon roolin.

Elokuvaa käsiteltäessä Coogan jää turhaan Denchin varjoon, sillä vaikka Denchin roolisuoritus onkin muistettavampi ja värikkäämpi, on hänen hahmonsakin sitä. Cooganin näyttelemä Martin sen sijaan on vain ehkä jonnekin ylempään keskiluokkaan kuuluva, hieman masentunut kyynikko, realisti ja fiksu ihminen, jollainen ei koskaan voi olla erityisen onnellinen, ei ainakaan kauan. Hahmon värikkyys on siinä, ettei sitä ole.

Pienistä ja toisinaan hyvin suuristakin ihmisistä kertovien draamojen erikoisosaaja Stephen Frears on jälleen tehnyt moitteetonta työtä. Hänen filminsä pääosassa ovat tarinaakin enemmän henkilöhahmot, jotka ovatkin mukana käytännössä jokaisessa kuvassa. Mitään tunnelmaa luovia maisemakuvia tai muutakaan ”turhaa” kuvaa elokuvaan ei ole laitettu. Rytmi on nopea ja tekijöiden ote kaikkea muuta kuin ylitunteileva. Lopputuloksena on kaunistelematon, mutta kaunis ja ehjä mestariteos, jonka arvoa on ja tullaan varmasti jatkossakin vähättelemään siksi, että se kertoo vain pienistä, tavallisista ihmisistä.

LISÄMATERIAALI

Cooganin ja Popen kommenttiraita, making of -dokumentti.

BLU-RAY-JULKAISU