Kevät koittaa Hitlerille (1967)

THE PRODUCERS
Yhdysvallat 1967

Ohjaus: Mel Brooks
Käsikirjoitus: Mel Brooks
Tuotanto: Sidney Glazier
Pääosissa: Zero Mostel, Gene Wilder, Dick Shawn

1 tunti 25 minuuttia

Mel Brooks oli jo ennen Kevät koittaa Hitlerille -elokuvaa tehnyt pitkän uran television sketsiohjelmien käsikirjoittajana ja kynäillyt myöskin Broadway-esityksen, josta tehtiin filmi sekä ollut kreditoimattomana käsikirjoittajana Jerry Lewisin hittikomediassa Jerry naistenmiehenä.

Brooksin ensimmäinen oma elokuva kertoo epäonnistuneesta Broadway-tuottajasta, Maxista (Zero Mostel), joka oli aikanaan alansa huippuja, mutta nykyään pyörittää pientä menestymätöntä teatteria, jonka tuotantojen budjetin hän hankkii kasaan tarjoamalla lemmenleikkejä vanhoille rikkaille rouville. Verotarkastaja Leo (Gene Wilder) saapuu tutkimaan firman tilikirjoja. Kun hän huomaa, että Max on vahingossa ilmoittanut erään tappiollisen tuotantonsa budjetin todellista hieman suuremmaksi ja maksanut sen takia liian vähän veroja, tulee hän saaneeksi kuningasidean: jos Max keräisi valtavan summan rahaa ja sijoittaisi siitä todellisuudessa vain murto-osan johonkin varmaan floppiin, voisi Max huijata verottajaa ja rikastua kertaheitolla.

Max houkuttelee Leon mukaansa. Lapsuudenaikaista ”turvapeittoaan” tukalan paikan tullen haliva Leo on monien estojen mies, jonka läsnäoloa ei kukaan huomaa – eikä huomaisi siis hänen poissaoloaankaan. Maxin lupaukset rikkaasta elämästä saavat rehellisen miehen muuttumaan huijariksi. Nyt kaksikon on vain löydettävä näytelmä, joka on niin huono ja radikaali, ettei sitä tule kukaan katsomaan – ja kerättävä kasaan rahat vanhoilta rouvilta. Projektista tulee niin raskas, ettei Max jaksa edes pitää hauskaa ruotsalaisen sihteerinsä Ullan (Lee Meredith) kanssa.

Brooksin tausta television sketsiohjelmien ja teatterinäytelmien käsikirjoittajana näkyy hänen esikoisohjauksessaan. Brooks on kirjoittanut elokuvan, joka tapahtuu lähes kokonaan sisätiloissa ja kaiken lisäksi vain yhdessä konttorissa. Näytelmämäisyyttä väheentääkseen hän on kuitenkin ymmärtänyt laittaa mukaan muutaman ulos sijoittuvan kohtauksen, jotka tuovatkin raikkaan tuulahduksen tähän sisätilakomediaan. Elokuvan sisältö ja hahmot ovat kuitenkin niin hauskoja, ettei sinänsä mitäänsanomaton elokuvallinen toteutus haittaa.

Uransa parhaimmat roolit tekevät Mostel ja Wilder ovat elokuvan suuria tähtiä, ja Kevät koittaa Hitlerille aloittikin Wilderin menestyksekkään, joskin tuotantojen määrältä pieneksi jääneen uran. Mostelille Maxin rooli oli yksi niistä harvoista hänen filmirooleistaan, jotka vielä tänä päivänä muistetaan. Maxin ja Leon tuottaman näytelmän pääosaan valittava Dick Shawn ja näytelmän kirjoittanut entinen ja nykyinen natsi Kenneth Mars ovat hekin erinomaisessa vedossa. Sen sijaan elokuvassa esitettävä näytelmä ei ole erityisen hauska, vaikka ainakin elokuvassa nähtävä teatteriyleisö on täysin toista mieltä.

Kevät koittaa Hitlerille -elokuvasta löytyvät kaikki Brooksin elokuvien tunnusmerkit lukuun ottamatta sitä, että kyseessä ei ole parodia eikä se toista Brooksin aikaisempien filmien vitsejä ja teemoja – ja vaikeahaan se olisikin, kun kyseessä on Brooksin ensimmäinen elokuva. Elokuva on täynnä hauskoja repliikkejä ja oivaltavaa verbaalista huumoria ja ohjaajan ajoitus on yhtä erinomainen kuin näyttelijöidenkin.

LISÄMATERIAALI

Lisämateriaalia ei ole.

DVD-JULKAISU

Future Film on julkaissut Mel Brooksin elokuvista myös Pähkähullujen paratiisin (1976), Korkeuskammon (1977) ja Alan Johnsonin ohjaaman Ollako vai eikö olla? (1983).