Vapauden aave (1974)

LE FANTÔME DE LA LIBERTÉ
Italia / Ranska 1974

Ohjaus: Luis Buñuel
Käsikirjoitus: Luis Buñuel, Jean-Claude Carrière
Tuotanto: Serge Silberman
Pääosissa: Monica Vitti, Michel Piccoli

1 tunti 40 minuuttia

Espanjalaisrunoilija Gustavo Adolfo Bécquerin (1836–1870) teokseen osittain perustuva Vapauden aave on Luis Buñuelia buñuelimaisimillaan. Espanjalaissyntyisen mestariohjaajan toiseksi viimeinen elokuva on nimittäin surrealistista komediaa parhaimmillaan – ja järjettömimillään.

Useista eri episodeista koostuvassa Vapauden aaveessa soditaan, rakastetaan ja kaikkea siltä väliltä. Varsinaisia päähenkilöitä filmissä ei ole, mutta lyhyissäkin rooleissa nähdään Monica Vittin kaltaisia tähtiä. Jotakin elokuvan sisällöstä ja tyylistä kertonevat kuvaukset sen parhaimmista episodeista: toisessa koulussa kadonnutta tytärtään etsivät vanhemmat eivät lopeta etsintöjä tyttären löydyttyäkään ja myöhemmässä taasen fiinit ihmiset kokoontuvat illallispöydän ääreen, mutta syömisen sijaan istuvatkin vessanpöntöillä ja lukevat lehtiä, käyden välillä syömässä pienessä huoneessa.

Missään vaiheessa tilanteiden järjettömyyttä ei mitenkään kommentoida, vaan se jää katsojan tehtäväksi. Vertauskuvia ja muita ajatuksia riittää pohdittavaksi useammallekin katselukerralle, mutta voi elokuvasta varmasti nauttia vain absurdina komedianakin, ellei mieli mietiskellä.

Vapauden aaveen tunnistaa Buñuelin elokuvaksi myös sen kuvista. Andalusialaisella koirallaan (1929) elokuvakerronnan perussääntöjä luonut ja jalostanut Buñuel oli briljantti tarinankertoja myös visuaalisessa mielessä, pysytellen toteutuksessa surrealistisesta sisällöstä huolimatta usein näiden tiettyjen, jo yleisiksi normeiksi vakiintuneiden raamien sisällä.

Yksi tunnusmerkeistä on Buñuelin tapa antaa katsojan mielikuvituksen laukata tietyissä tärkeissä kohdissa, eli olla näyttämättä jonkin tilanteen huipentumaa ja sen sijaan joko pysäyttää kamera, kääntää se toiseen suuntaan tai leikata kokonaan seuraavaan kohtaukseen. Katsojahan kun tietää – tai ainakin luulee tietävänsä – miten tilanne päättyy. Huomattavaa on myös se, että Vapauden aaveesta varsinkin sen sisäkuvien osalta on vaikea sanoa, milloin elokuva on tehty; tässäkin värifilmissä lavasteet todella näyttävät lavasteilta.

Vapauden aave on elokuva niille, jotka rakastavat elokuvia. Se onnistuu täysin pyrkimyksissään ja on lajityypissään omassa sarjassaan.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU