kamarineidonpaivakirja

LE JOURNAL D'UNE FEMME DE CHAMBRE
Ranska / Italia 1964

Ohjaus: Luis Buñuel
Käsikirjoitus: Luis Buñuel, Jean-Claude Carrière
Tuotanto: Michel Safra, Serge Silberman
Pääosissa: Jeanne Moreau, Georges Géret, Michel Piccoli

1 tunti 33 minuuttia


Jean Renoirin Hollywoodissa ohjaaman vuoden 1946 filmatisoinnin jälkeen vuosisadan alussa ilmestynyt Octave Mirbeaun romaani kääntyi elokuvaksi vuonna 1964 espanjalaissyntyisen Luis Buñuelin ohjaamana ranskalais-italialaisena filminä. Kyseessä on yksi Buñuelin vähiten omaperäisistä, valtavirtaan lukeutuvista filmeistä.

Buñuelin ja uuden käsikirjoittajakumppaninsa Jean-Claude Carrièren valkokankaalle sovittama kertomus on 1930-luvulle sijoittuva kertomus Ranskan maaseudulta. Jeanne Moreaun näyttelemä Céléstine saapuu hiljaisevalta vaikuttavaan pieneen kaupunkiin, jonka yksi suurista tiloista on hänen uusin työpaikkansa. Kamarineidon eli -palvelijan arki osoittautuu kuitenkin kaikkea muuta kuin hiljaiseksi ja huolettomaksi.

kamarineidonpaivakirja1t kamarineidonpaivakirja2t

Talon emäntä (Françoise Lugagne) on hyvin tarkka tavarasta, monessakin mielessä, kun taas isäntä (Michel Piccoli) on kylän tunnetuin naistenmies. Miehen itsetunto on kärsinyt kolauksen, kun hän joutuu elämään vaimonsa rahoilla. Vaimon isä, vanhaisäntä (Jean Ozenne) on lupsakka, mutta pikkutarkka vanhus. Iloa elämänsä ehtoopuolelle hän saa pyytämällä tiuhaan tahtiin vaihtuvia kamaripalvelijoitaan pukeutumaan pitkäkorkoisiin nahkasaappaisiin ja lukemaan hänelle ääneen.

Kaiken tämän lisäksi talon isäntäväki on vieläpä riidoissa naapuritilan omistavan upseerin kanssa. Osuva satiiri ylhälistön elämästä muuttuu toisessa näytöksessä synkäksi tragediaksi, joskin edelleen huumori on usein läsnä, mutta entistä mustempana. Käy nimittäin niin, että köyhän tätinsä kanssa asuva pieni tyttö löytyy metsästä raiskattuna ja tapettuna. Céléstine päättää selvittää murhaajan henkilöllisyyden.

Buñuelin elokuvissa kultalusikka syyssä syntyneet ylhälistöläiset olivat usein joko täysin toimettomia, turhia tai tyhmiä, useimmiten kaikkia samaan aikaan. Siinä mielessä Kamarineidon päiväkirja ei eroa mestarin sellaisista filmeistä kuten Porvariston hillitystä charmista (1972).

Upeasti ja tehokkaasti mustavalkoisena kuvatun Kamarineidon päiväkirjan visuaalinen tyyli on erittäin perinteinen, mutta rajuiksi tarkoitetut kuvat toimivat sitäkin paremmin. 1930-luvulle sijoittuva elokuva olisi hyvin helppo uskoa 1940-luvun filmiksi muutoin paitsi näyttelijätyöltään, joka on liian pienimuotoista ja luonnollista 1940-luvun filmeille. Tämä ei toki tarkoita sitä, että 1940-luvun näyttelijät ja roolisuoritukset olisivat olleet heikompia kuin 1960-luvun vastaavat, mutta ne olivat erilaisia.

Yksinkertaisella, mutta upealla miljöökuvauksella alkava Kamarineidon päiväkirja on toisinaan sysimusta satiiri niiltä ajoilta, kun osa ranskalaisistakin suunnitteli juutalaisten hävittämistä, osa piti huolen omista asioistaan ja toiset taas puuttuivat kaikkien, myös edellämainittujen asioihin. Buñuelin työksi se on kaikesta huolimatta ja juuri siksikin helppo tunnistaa. Hyvin vähäisin äänin ja elein saatu emotionaalinen teho on ihailtavaa katseltavaa.


LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

  Julkaisija: Atlantic Film
  Tekstitys: Suomi, tanska, ruotsi, norja
  Ääni: Dolby Digital 2.0
  Kuva: 16:9 (2.35:1), mv
  Levyjä: 1

12

Elokuvan alkupuolella materiaalinsiirrosta on aiheutunut muutama virhe kuvaan.

Takakansiteksti väittää elokuvan pituudeksi 104 min, todellisuudessa pituutta on 93 min.

Ensi-illat

Keskiviikko 16.1.

ironsky2juliste2

Perjantai 18.1.

glassjuliste2 greenbookjuliste

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

ironsky2juliste2 aurorajuliste olliverhawkjuliste ristorappaajajapullistelijajuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja

Katsotuimmat kotimaiset 1970–

Katsotuimmat kotimaiset 1970–

1. Tuntematon sotilas (2017) 1 017 201
2. Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984) 750 965
3. Maa on syntinen laulu (1973)
711 909