Frances Ha (2012)

FRANCES HA
Yhdysvallat 2012

Ohjaus: Noah Baumbach
Käsikirjoitus: Noah Baumbach, Greta Gerwig
Tuotanto: Noah Baumbach, Scott Rudin, ym.
Pääosissa: Greta Gerwig, Mickey Sumner, Michael Esper

1 tunti 22 minuuttia

The Squid and the Whale- ja Greenberg-arvostelumenestyksistä tunnetun Noah Baumbachin seitsemäs ohjaustyö on elokuva nuorille kaupunkilaisille – tai pikemminkin se on niin vahvasti elokuva nuoresta kaupunkilaisesta, että maalaiseen se ei iske aivan sillä tavalla kuin mitä varmaankin kaupunkilaiseen. Sehän on toki ominaisuus, ei vika.

Baumbachin ja elämänkumppaninsa Greta Gerwigin käsikirjoittama filmi seuraa Gerwigin näyttelemän 27-vuotiaan newyorkilaisen tanssijan, Francesin, elämää suurten muutosten hetkellä. Frances on tottunut asumaan yhdessä parhaan ystävänsä Sophien (Mickey Sumner) kanssa ja tavoittelemaan unelmaansa tanssijan urasta. Suhde poikaystävään päättyy haluttomuuteen muuttaa yhteen, tosin muitakin ongelmia suhteessa oli. Kun Sophie sitten päättääkin muuttaa muualle ja tapaa vieläpä elämänsä miehen, Frances jää yksin ja on pakotettu itsenäistymään ja aikuistumaan.

Yhtä paljon kuin Frances Ha kertoo ystävyydestä ja rakkaudesta niin ystäviään kuin itse elämääkin kohtaan, on se myös kertomus siitä, mitä elämältä haluaa ja mitä elämästään on valmis tekemään. Tuntuu siltä, ettei Frances halua tanssijaksi yhtä paljon kuin hän haluaa viettää aikaa ystävänsä kanssa. Niinpä on ihme, että hän on valmis kituuttamaan pikkutuloilla jatkuvassa epävarmuudessa vain tavoitellakseen tanssijan uraa. Tämä on yksi niistä asioista, jota Frances joutuu pohtimaan, ja luvassa onkin aidontuntuinen kasvutarina, jossa päähenkilö oppii vihdoinkin – tosin vain pakon edessä – tuntemaan itsensä.

Ainakin filmaattisessa mielessä iäti viehättävä New York on Baumbachin elokuvan toinen päähenkilö. Sitä hän kuvaa monin paikoin hyvin samaan tapaan kuin Woody Allen. Allenin Manhattanin (1979) tavoin Frances Ha on nykypäivään sijoittuva, mutta mustavalkoisena kuvattu kertomus ihmisistä ja ihmissuhteista taiteesta välittävien ihmisten silmin nähtynä. Baumbachin leikkaustyylikin muistuttaa Allenin elokuvia, tosin ei aina, sillä välillä Frances Han leikkaukset ovat tarkoituksellisen töksähtäviä, joten kohtauksen vaihtumista ei voi olla huomaamatta.

Musiikkia Baumbach osaa käyttää hyvin. Frances Han musiikkiraidalla David Bowien Modern Love soi ehkä upeammin kuin koskaan aikaisemmin. Tällainen musiikinkäyttö vahvistaa entisestään Frances Han olemusta eri taiteen- ja kulttuurinalojen yhteentörmäyksenä viehättävässä, aidontuntuisessa ja hauskassa elokuvassa.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU