The Fisher King (1991) [Blu-ray]

THE FISHER KING
Yhdysvallat 1991

Ohjaus: Terry Gilliam
Käsikirjoitus: Richard LaGravenese
Tuotanto: Debra Hill, Lynda Obts
Pääosissa: Robin Williams, Jeff Bridges

2 tuntia 17 minuuttia

Monty Pythonien jälkeen Terry Gilliam tarttui aivan toisenlaiseen materiaaliin suurella läpimurtofilmillään Brazil (1985), jonka jälkeen hän ei ollut ainoastaan brittikomedioiden ohjaaja vaan vakavasti otettava taiteilija. Komedioitahan ei tunnetusti pidetä taiteena, koska niiden tehtävänä on viihdyttää ja hauskuuttaa, joka ei missän nimessä voi olla taidetta...

Richard LaGravenesen käsikirjoittama The Fisher King oli Gilliamin kahdeksas ohjaustyö ja Brazilin kanssa niin kauakana Monty Pythoneista kuin vain mahdollista. Toki tässäkin elokuvassa on huumoria, varsin paljonkin, ja Graalin maljaakin etsitään aivan kuten yhdessä Monty Python -filmissä, mutta ero on silti kuin päivällä ja yöllä. Gilliam on sittemminkin todistanut kykenevänsä tekemään hyvin erilaisia elokuvia, kuten 12 apinaa, Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa ja Grimmin veljekset. The Fisher King on epäilemättä ohjaajansa parhaimpia teoksia, muttei paras.

Jeff Bridges näyttelee radiojuontaja Jackia, jolla on hyvä palkka, kallis asunto kaupungin keskustassa ja hyvännäköinen tyttöystävä. Häneltä ei puutu mitään, ainakaan omasta mielestään. Eräässä ohjelmassaan hän erehtyy jakamaan mielipiteitään jupeista (joihin hän itsekin kyllä kuuluu) ohjelmaan soittaneelle kuuntelijalle, joka ”ymmärtää” Jackin viestin ja lähtee juppien suosiossa olevaan yökerhoon, missä hän ampuu seitsemän sivullista ja lopuksi itsensä.

Jackin omatunto, joka on menestyksen myötä hävinnyt, palaa ja ajaa miehen syöksykierteeseen. Jonkin ajan kuluttua hänellä ei ole enää työpaikkaa, asuntoa tai hyvännäköistä tyttöystävääkään. Aikaansa hän viettää viskiä juoden ja maleksien tavallisen näköisen tyttöystävänsä (Mercedes Ruehl) omistaman videovuokraamon takahuoneessa. Itsemurha käy mielessä, mutta tartuttuaan tuumasta toimeen, hän tapaa Parryn (Robin Williams), kodittoman seinähullun, joka näkee ympärillään pikkuihmisiä ja kuvittelee olevansa jumalalta saamaansa tehtävää suorittava ritari. Parryn ystävältä Jack saa kuulla miehen menetettyään järkensä, kun hänen elämänsä suuri rakkaus sai surmassa tuossa samaisessa yökerhoammuskelussa. Omatunnontuskissaan Jack päättää auttaa Parrya, mutta rahasta ei ole siinä apua.

Elokuvan neljännessä pääosassa on Amanda Plummerin näyttelemä hiirulainen, johon Parry on rakastunut, vaikka ei ole koskaan tämän kanssa jutellutkaan. Kuten olettaa saattaa, Jack näkee tytössä avaimen Parryn parantumiseen. Jack ei kuitenkaan näe sitä, mitä elokuvan katsojat näkevät: Parry on onnellinen vain ja ainoastaan mielenvikaisena, sillä todellisuus muistoineen menetetystä rakkaudesta on liian karmea. Tosin täysin näin mustavalkoinen tilanne ei ole, sillä Parry näkee painajaismaisia näkyjä, joilla ei ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa, vaan aiheuttavat hänessä suoranaista kuolemanpelkoa.

Elokuvassa on oikeastaan vain yksi merkittävä sivuhahmo, Michael Jeterin erinomaisesti näyttelemä koditon, naiseksi pukeutuva kabareelaulaja.

Vaikka Parry on kaiken liikkeellepanija, on Jack elokuvan päähenkilö. Siinä missä Parryn tapaus kuvaa ihmismielen toimintaa suuren tragedian kohdatessa, on Jackin tarina siitä, miten menestys ja kuuluisuus vaikuttavat ihmiseen. Koska Jackilla on runsaasti myötätuntoa Parrya kohtaan, on hänellä täytynyt olla sitä ennenkin, mutta uran lähdettyä nousukiitoon se katosi. Hän ei ainoastaan uskonut olevansa muita parempi ihminen – hän tiesi sen. Pitkästä ilosta kuitenkin seurasi itku hänenkin tapauksessaan.

Visuaalisesti ja tarinaltaankin The Fisher King on omalaatuinen yhdistelmä jopa psykedeelistä unenomaisuutta, karua tulevaisuudenvisiota ja klassista Hollywood-draamaa. Kaikissa näissä se on onnistunut. Gilliam ei ole kuvannut värikylläistä ja kaunista elokuvaa, vaan pikemminkin realistisen ja ehkä toisinaan inhorealistisenkin filmin, joka on ensisijaisesti kertomus ystävyydestä ja yrityksistä ymmärtää aivan toisenlaisia ihmisiä kuin myös omaa itseäänkin. Näyttelijöistään hän on saanut irti juuri niin paljon kuin Bridgesin ja Williamsin tasoista näyttelijöistä voi saada, eikä se ole vähän se.

LISÄMATERIAALI

Lisämateriaalia ei ole.

BLU-RAY-JULKAISU