Side Effects (2013) [Blu-ray]

SIDE EFFECTS
Yhdysvallat 2013

Ohjaus: Steven Soderbergh
Käsikirjoitus: Scott Z. Burns
Tuotanto: Scott Z. Burns, Lorenzo di Bonaventura, Gregory Jacobs
Pääosissa: Jude Law, Rooney Mara, Catherine Zeta-Jones, Channing Tatum

1 tunti 46 minuuttia

Mitä vähemmän tietää Side Effectsin juonesta ennen elokuvan katsomista, sen parempi. Kuitenkaan elokuvaa ei ole laskettu yhden yllätyksen varaan. Kyseessä ei ole mikään Kuudes aisti.

Alkuasetelma on tämä. Rooney Maran näyttelemä nuori nainen, Emily, on masentunut miehensä (Channing Tatum) jouduttua vankilaan sisäpiiritiedon käyttämisestä osakekaupoissa. Hänellä on ollut aikaisempaakin kokemusta masennuksesta, jossa häntä on auttanut naispuolinen psykiatri (Catherine Zeta-Jones). Kun Emily yrittää satuttaa itseään ja päätyy ensiapuvastaanotolle, päivystävänä psykiatrina sattuu olemaan Jon (Jude Law), joka ottaa Emilyn hoidettavakseen. Mielialaa lähdetään kohentamaan lääkkeiden voimalla, mutta kaikki ei mene suunnitelmien mukaisesti.

Side Effectsin kaksi suurta yllätystä, toinen huomattavasti isompi, ovat tuttuja kyllä aikaisemmista elokuvista – nimiä ei kannata mainita, sillä ”esikuvat” ovat niin selkeitä, että niiden nimien perusteella lukija voisi jo päätellä, mistä yllätyksistä on kyse. Mutta aivan kuten näissä esikuvissakin, on Side Effectsissä yllättävät hetket vain juuri niitä – hetkiä. Niitä edeltävät tapahtumat ovat aivan yhtä tärkeitä kuin nämä hetken yllätykset, aivan kuten niitä seuraavatkin tapahtumat. Yksinkertaista, päivänselvää. Mutta yllätykset eivät ole ainoa syy, miksi tämä elokuva on hyvä, ne ovat ainoastaan osasyyllisiä.

Scott Z. Burnsin (Medusan sinetti, Tartunta, Ilmiantaja!) hyvin rakennetun käsikirjoituksen myötä päästään sadassa minuutissa sellaiselle matkalle, joka saattaisi helposti kestää kahden tai jopa kolmenkin elokuvan verran – ehkä kymmenen, jos ohjaajana olisi Peter Jackson. Side Effectsissä on alku, keskikohta ja loppu, mutta aivan viime hetkiä lukuun ottamatta, päinvastaisessa järjestyksessä. Tämäkään ei sinällään ole uutta.

Soderberghin elokuvassa tehdään järkeviä ja mielenkiintoisia havaintoja niin lääkeriippuvuudesta, erimaalaisten suhtautumisesta lääkkeisiin ja lääkärissäkäyntiin kuin talouselämästäkin, unohtamatta tietysti ihmisten luonnollista käyttäytymistä. Syitä Law'n näyttelemän psykiatrin tekemiin valintoihin on monia, yksi niistä on hänen potilaansa (Mara) viehättävyys ja olemus, jotka myöskin mainitaan itse elokuvassa. Tätä harvassa elokuvassa tehdään, vaan jostakin syystä joko ajatellaan, että kauniin ja surullisen naisen vaikutus mieheen on niin ilmeinen, ettei siitä kannata mainita, tai sitten ei tajuta sitä – tai, hyvin mahdollista, kuvitellaan vain, ettei naishenkilön ulkonäkö vaikuta elokuvan mieshahmoihin, koska sitä ei ole käsikirjoituksessa erikseen todettu.

Side Effects on Soderberghin ehein ja yksinkertaisesti paras elokuva vuosikausiin – ehkäpä jopa sitten Trafficin. Käsikirjoitus kantaa läpi koko elokuvan, ohjaaja-kuvaaja-leikkaaja on selvästi ollut kiinnostunut tarinasta ja sen kertomisesta parhaalla mahdollisella tavalla niin juonenkuljetuksen kuin visuaalisenkin puolen kannalta. Näyttelijäsuoritukset ovat nekin erittäin vahvoja, eritoten Law'n ja Maran, joiden työssä ei ole mitään moitittavaa. Olisi hyvin vaikea kuvitella yhtä osuvaa näyttelijää varsinkaan Emilyn roolille kuin mitä Mara on.

Joku tulee sanomaan, että Side Effects on ihan hyvä elokuva, mutta nämä juonenkäänteet ja nämä tehokeinot on jo niin nähtyjä. Totta kai ne ovat. Mutta harvoin, hyvin harvoin, niitä on käytetty näin hyvin. Eikä taiteissa ole enää kuin ehkä vain yksi laji, jossa voi kehittää jotakin täysin uutta, ja se on musiikki. Jos haluaa katsoa vain elokuvia, jotka ovat täysin omalaatuisia ja toteutukseltaan ennennäkemättömiä, voi niin toki tehdä, mutta elämänsä aikana ei sitten kovin montaa elokuvaa tule näkemään.

LISÄMATERIAALI

Ei sitten niin yhtään mitään.

BLU-RAY-JULKAISU