Meek's Cutoff (2010)

MEEK'S CUTOFF
Yhdysvallat 2010

Ohjaus: Kelly Reichardt
Käsikirjoitus: Jon Raymond
Tuotanto: Elizabeth Cuthrell, Neil Kopp, ym.
Pääosissa: Michelle Williams, Bruce Greenwood, Will Patton

1 tunti 44 minuuttia

Pieniä independent-elokuvia ohjanneen Kelly Reichardtin ja hänen pitkäaikaisen käsikirjoittajakumppaninsa Jon Raymondin kanssa yhdessä luoma Meek's Cutoff on harvinaisuus: lännenelokuvagenren edustaja nykypäivän elokuvatarjonnassa. Toki tällaisia poikkeuksia ilmaantuu aina silloin tällöin, mutta jos nykypäivänä tehdään länkkärielokuvia tunnettujen nimien kanssa, ne elokuvat ovat valtavan suuria tuotantoja, kuten esimerkiksi Gore Verbinskin tämänvuotinen The Lone Ranger oli. Meek's Cutoff sen sijaan oli tunnetuista näyttelijöistään huolimatta pieni tuotanto ja siksikin se on melko tuntematon teos jopa lajityypin suurkuluttajille.

Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnosta kilpaillut elokuva kertoo perinteisen lännentarinan, mutta tällä kertaa myös naisen silmin nähtynä. Kahdesti Oscar-ehdokkaana ollut Michelle Williams näyttelee Emilyä, joka yhdessä itseään huomattavasti vanhemman miehensä (Will Patton), toisen perheen ja erään nuoren parin (Paul Dano ja Zoe Kazan) matkaavat vankkureineen parrakkaan Meekin (Bruce Greenwood) opastuksella kohti uusia maisemia. Eletään vuotta 1845, joten Yhdysvalloissa riittää vielä asumattomia seutuja vaikka kuinka paljon. Matka karjan vetämine vankkureineen ja muutamine hevosineen osoittautuu odotettuakin raskaammaksi, kun juomavesi alkaa loppua eikä Meekin lupaamaa päämäärää vieläkään näy.

Meek vaikuttaa mieheltä, joka puhuu paljon, mutta ei sano mitään. Hän kertoo tehneensä sitä sun tätä, mutta ei kuitenkaan onnistu kuljettamaan pientä ihmisryhmää läpi autiomaan. Siitä hän on kuitenkin varma, että matkan varrella mukaan otettava intiaani on tapettava. Seuruetta tarkkaillut intiaani kun otetaan vangiksi turvallisuussyistä, mutta Emily ja kumppanit päättävät antaa intiaanin opastaa heidät veden luo. Se ei välttämättä onnistu sen paremmin kuin Meekinkään johdattamana.

Hyvin hiljaisessa elokuvassa on tuskin lainkaan musiikkia ja hyvin vähän puhetta. Äänimaailmassa pääosassa ovat luonnon äänet ja hiljaisuus eli tyhjyys, aivan kuten päähenkilöiden elämässäkin. Ohjaajan tarkoittamat yhtäläisyydet ja vertauskuvat nykypäivän (amerikkalaisten) ihmisten elämäntilanteeseen tulevat hyvin esille, kieltämättä lisäten tämän hyvin yksinkertaisen elokuvan kiinnostavuutta. Ei voi sanoa, että elokuva olisi tapahtumarikas tai että siinä olisi edes juuri sopiva määrä tapahtumia, saati sitten, että vähäinen dialogi olisi erinomaista tai näyttelijäsuoritukset silmiinpistävän hyviä. Toki Michelle Williams erottuu edukseen, lähinnä jo senkin takia, että hän on elokuvan yhdeksästä näyttelijästä se entuudestaan kaikkein tutuin.

Miksi tämä 4:3-kuvasuhteella kuvattu elokuva sitten toimii, sitä on vaikea järkevästi selittää. Elokuvassa on ideaa ja pohdinnalle jää runsaasti aikaa, kun tapahtumia ei juuri ole. Henkilöhahmoja on hyvin vähän, joten ne ehtivät tulemaan tutuiksi, vaikka kovin moniulotteisena ei voi yhtäkään elokuvan hahmoista pitää. Ehkä se on lähes täysin Reichardtin ansiota, että hän onnistunut tekemään kiinnostavan elokuvan lähes tyhjästä. Hän on itse myös leikannut elokuvan.

LISÄMATERIAALI

Lisämateriaalia ei ole.

DVD-JULKAISU