Take This Waltz (2011)

TAKE THIS WALTZ
Kanada / Espanja / Japani 2011

Ohjaus: Sarah Polley
Käsikirjoitus: Sarah Polley
Tuotanto: Sarah Polley, Susan Cavan
Pääosissa: Michelle Williams, Seth Rogen, Luke Kirby

1 tunti 52 minuuttia

Ainakin kaksi asiaa ovat varmoja. Elämästä ei selviä hengissä eikä elämässä saa kaikkea, mitä haluaa. 28-vuotiaalla Margotilla (Michelle Williams) tuntuu olevan vaikeuksia hyväksyä ensimmäinen kohta ja edes ymmärtää toisen kohdan olemassaolo. Viiden vuoden avioliiton jälkeen hän huomaa, että aviomies Lou (Seth Rogen) ei kaikessa erinomaisuudessaan olekaan täydellinen, kun tämä ei jaksa joka päivä kesken töiden kiehnätä kuin vastarakastuneet.

Naapuritalossa asuva Daniel (Luke Kirby) on taidemaalarin urasta ehkä itsensäkin tietämättä haaveileva riksakuski, johon Margot tutustuu kaukana kotoa. Ensitapaaminen maassa ja jälleennäkeminen yhteisellä lennolla ovat hieman kömpelöitä, mutta molemmat ovat selvästi kiinnostuneita toisistaan. Molempien yllätykseksi he saavat huomata asuvansa lähes vastakkaisissa taloissa. Kaikki näyttää lupaavalta, kunnes Margot kertoo olevansa naimisissa. Tässä on ensimmäinen epätyypillinen seikka Sarah Polleyn elokuvassa.

Margotin ja Danielin suhde – jos sitä aluksi sellaiseksi voi edes sanoa – lähtee pikku hiljaa kehittymään, mutta paljon romanttisemmassa mielessä kuin elokuvien syrjähypyt yleensä. Tämäkin on epätavallista. Pääpiirteissäänhän tarina nuoresta avioparista ja heidän tiestään kohti joko tunteita pursuavaa avioeroa tai toisen osapuolen vaikenemista tarkoittavaa, edelleen jatkuvaa yhteiseloa, on meille kaikille tuttu. Tapa, millä se kerrotaan, on epätavallinen. Toki kaavamaisuutta on, tilanteet kärjistyvät melko samaan tapaan kuin romanttisissa hömpänpömppäkomedioissa ja nyyhkydraamoissa on tapana, mutta niitäkin piristää täysin odottamattomat, absurdit ja ahaa-elämyksiä tuottavat seuraukset.

Itsekin näyttelijänä tunnettu ja kovasti kehutulla Away from Her -filmillä ohjaaja-käsikirjoittajana debytoinut Sarah Polley on antanut näyttelijöiden viedä tarinaa eteenpäin jopa siinä määrin, että välillä elokuvan rytmi tuntuu olevan hieman hukassa. Roolisuoritusten taso on erittäin korkealla. Williamsille rooli on uran tähänastisista kenties parhain. Hän osaa erinomaisesti näytellä vaivaantunutta, epämukavassa tilassa olevaa henkilöä, mutta myös reagoida luontevasti ja ilahduttavasti sekä tietysti näyttää ihmismielen synkempiäkin puolia.

Huumoria on elokuvassa mukana  runsain määrin. Sen sijaan komediarooleistaan tunnettu Seth Rogen ei ole varsinaisessa hauskan miehen roolissa, vaikka hänellekin osa elokuvan hauskoista hetkistä lankeaa. Myös Luke Kirby on suoritunut tehtävästään moitteettomasti, mikä hieman yllättää, sillä hänen naamansa on tuttu monista kehnoista filmeistä, joiden nimet ovat jo unohtuneet.

Vaikka kyseessä on näyttelijän ohjaama ja käsikirjoittama filmi, joka on vieläpä hyvin vahvasti rakennettu näyttelijöiden varaan, on elokuva myös visuaalisesti ja äänimaailmaltaankin komeaa työtä. Ääniraidan täyttävät luonnolliset ympäristön äänet, ja niin on luonnollista myöskin kuvausjälki kaikessa värikkyydessään. Hyvät musiikkivalinnat nousevat hyvin esiin.

Ajoittain kateissa olevan rytmin lisäksi elokuvan heikkouksiin lukeutuu jostakin syystä hauskana pidetyn stand up -koomikko Sarah Silvermanin roolihahmo. Hän näyttelee ilmeisestikin Loun siskoa tai sitten Loun veljen vaimoa – tämä jäi hieman epäselväksi. Mutta mitään muuta syytä hänen läsnäololleen ei ole kuin yksi pieni hetki, jolloin hän alleviivaamatta neuvoo Margotia tämän rakkaudentuskissa, ja hänen alkoholisminsa. Tämä nainen on nimittäin kymmenen kuukautta selvillä ollut alkoholisti. Liikaa paljastamatta todettakoon, että elokuvan loppupuolella selviää se todellinen syy, miksi hän on elokuvassa mukana. Ehkä sekin syy ja seuraus on yhtä aidontuntuista elämää kuin elokuva muutoin itsekin on, mutta on se silti huono tapa saada aikaiseksi elokuvan viimeinen käännekohta.

LISÄMATERIAALI

Traileri.

BLU-RAY-JULKAISU