Linnut (1963) [Blu-ray]

THE BIRDS
Yhdysvallat 1963

Ohjaus: Alfred Hitchcock
Käsikirjoitus: Evan Hunter
Tuotanto: Alfred Hitchcock
Pääosissa: Tippi Hedren, Rod Taylor, Jessica Tandy

1 tunti 59 minuuttia

Tuskin yhdessäkään toisessa kauhuelokuvassa on jätetty käyttämättä musiikkia yhtä tehokkaasti kuin Alfred Hitchcockin Linnuissa. Takaikkunan tavoin tässä elokuvassa kuullaan säveliä vain silloin, kun niiden lähde on nähtävillä, toisin sanoen henkilöitten soittaessa pianoa. Muutoin musiikkia ei ole, joka omalta osaltaan tukee elokuvan mystistä tunnelmaa, mutta erityisesti tehostaa loppupuolen kohtauksia, joissa pelkkä paikallaan pysyminen ja odottaminen luo suurempaa jännitystä kuin katsoja uskaltaisi toivoakaan.

Hitchcock oli ohjannut jo Jamaica Innin (1939) ja Rebeccan (1939) brittiläisen Daphne Du Maurierin tarinoista, ennen kuin ryhtyi filmaamaan Lintuja suurmenestyksensä Psykon (1960) seuraajaksi. Psyko oli, kuten me kaikki tiedämme, kauhuelokuva ja sitä tuli olemaan myös Linnut, joka on myös ensimmäisiä hyviä kauhufilmejä, jossa pahuutta, pelkoa ja vaaraa edustavat joko luonto itsessään tai sen eläimet. Myöhemminhän tuli sitten sellaisia filmejä kuten Tappajahai (1975), joka – yllätys, yllätys – oli sekin Universal-studion tuotantoa. Nicolas Roeg muuten filmasi erinomaisen Kauhunkierteensä (1973) niinikään Du Maurierin laatimasta tekstistä.

Tarina alkaa, kun Tippi Hedrenin näyttelemä yläluokkaan kuuluva nuori nainen saapuu lintuja lemmikkieläimiksi myyvään kauppaan. Siellä hän tapaa mielestään kamalan omahyväisen, mutta toisaalta kiehtovan miehen (Rod Taylor). Hän päättää tehdä miehelle pienen kepposen viemällä tämän saaristossa sijaitsevaan kotiin pienen lahjan, pari pientä lintua, mutta matkasta tulee painajainen, kun saariston linnut alkavat ilman syytä hyökätä ihmisten kimppuun.

Mikäli Lintujen ”nimihenkilöiden” käyttäytyminen vaatii jonkin selityksen, niin sitä ei kyllä voi olla huomaamatta heti elokuvan alussa, jossa Rod Taylorin näyttelemä Mitch kysyy Hedrenin Melanielta, onko oikein pitää lintuja vangittuna häkkeihin. Jos siis haluaa, voi lintujen käyttäytymisen syynä pitää juuri tuota – sorrettujen kosto. Mutta sen verran paljon tulkinnanvaraa Hitchcock on jättänyt, että elokuvan voisi nähdä myös vertauskuvana sille, minkälaista paniikkia pommikoneet aiheuttivat hänenkin kotimaassaan Englannissa toisen maailmansodan aikaan.

Tippi Hedren edustaa samanlaista tyylikkäiden ja kauniiden, osittain juuri näistä syistä etäisten vaaleaveriköiden sarjaa, mitä Hitchcockin elokuvissa ollaan totuttu näkemään. Hedrenihän näytteli pääroolin vielä Hitchcockin seuraavassakin filmissä, Marniessa (1964), mutta sen jälkeen työt loppuivat. Hänellä oli parin vuoden sopimus Hitchcockin tuotantoyhtiön kanssa, mutta Hedren kieltäytyi tarjouksista esiintyä hänen elokuvissaan – syistä, joista meidän tiedossamme on vain Hedrenin omat näkemykset. Hedren on sittemmin tehnyt hyvin selväksi sen, että hän halveksui Hitchcockia tämän häntä kohtaan osoittaman käytöksen takia, mutta ehkä hänen elokuvauransa kokoonkuivumiselle oli muitakin syitä. Ihme kyllä, Hedren nimesi lapsensa Lintujen roolihahmonsa mukaan ja näytteli vieläpä elokuvan jatko-osassa, vuonna 1994 televisiolle tehdyssä roskatuotteessa.

Hedrenin näyttelemän yläluokkaisen blondin vastapainoksi elokuvassa on toinen Mitchiin ihastunut nainen, joka on Melanien vastakohta: tummatukkainen opettajatar, köyhä ja häneen epätoivoisesti rakastunut. Roolissa nähdään hyvin kaunis Suzanna Pleshette. Elokuvan kolmas suuri naisosa on Jessica Tandyllä, joka näyttelee Mitchin äitiä. Mitchin 11-vuotiaana pikkusiskona nähdään Veronica Cartwright.

Siinä missä Hitchcock aloittaa elokuvansa hyvin lapsellisellakin huumorilla, hän lopettaa sen ikuisena mysteerinä. Mysteeri on myös se, miksi Lintuihin loppui Hitchcockin mestariteosten sarja: Pelastusvene (1944), Noiduttu (1945), Kohtalon avain (1946), Köysi (1948), Muukalaisia junassa (1951), Täydellinen murha (1954), Takaikkuna (1954), Varkaitten paratiisi (1955), Vertigo (1958), Vaarallinen romanssi (1959), Psyko (1960) ja Linnut (1963). Lintujen jälkeen Hitchcock teki enää vain yhden mestariteoksen, Frenzy – solmiokuristajan (1972).

LISÄMATERIAALI

Pitkälti samat kuin vuosia vanhassa DVD-julkaisussa.

BLU-RAY-JULKAISU