Zero Dark Thirty (2012) [Blu-ray]

ZERO DARK THIRTY
Yhdysvallat 2012

Ohjaus: Kathryn Bigelow
Käsikirjoitus: Mark Boal
Tuotanto: Kathryn Bigelow, Mark Boal, Megan Ellison
Pääosissa: Jessica Chastain, Jason Clarke, Joel Edgerton

2 tuntia 37 minuuttia

The Hurt Lockerin (2009) myötä Kathryn Bigelow'sta tuli historian ensimmäinen nainen, joka on palkittu parhaan ohjauksen Oscar-palkinnolla. Palkinto tuli keskinkertaisesta filmistä, mutta kun hän seuraavan työnään teki samaa aihealuetta käsittelevän erinomaisen filmin, meni Oscar toiseen osoitteeseen. Bigelow'lle olisi kyllä voinut Zero Dark Thirtystä hyvinkin parhaan ohjaajan Oscarin suoda, sen verran erinomaisesti hän on laatinut monivivahteisen elokuvan, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Elokuva alkaa vuoden 2001 terroristi-iskujen jälkipyykistä, joka jatkuu yhä. Jessica Chastainin näyttelemä Maya tulee mukaan CIA:n työryhmään, joka jäljittää terroristi-iskujen suunnittelusta vastannutta Osama bin Ladenia. Tehtävä on kaikkea muuta kuin helppo, sillä terroristiorganisaation jäsenet ovat varsin vaikeasti taivuteltavissa tunnustamaan yhtään mitään. Se ei kuitenkaan estä Yhdysvaltoja pystyttämästä salaisia vankileiriä ympäri maailmaa, jossa terroristiepäiltyjä pyydetään kertomaan tietoja, jotka toisaalta voisivat estää tulevat terroristi-iskut ja taas toisaalta auttaa saamaan bin Ladenin kiinni. Mikäli epäilty ei suostu kauniseen pyytöön, on luvassa pitkäkestoista kidutusta ja nöyryytystä. Nämä ovat kohtauksia, jotka tässä elokuvassa nostavat katsojan tunteet pintaan. Jää katsojan osaksi päättää, mitä mieltä hän on näiden toimien oikeutuksesta.

Pikkuhiljaa Maya etenee tutkinnoissaan. Tuskin sitä voi pitää juonipaljastuksena, kun kertoo, että elokuvan loppupuolella bin Laden saadaan kiinni. Tämä viimeinen reilu puolituntinen pitää katsojan otteessaan tavalla, johon harva enää harva elokuva pystyy. Jännittäviä ja kiinnostavia ovat toki elokuvan alkupuolikin, mutta lopulta Zero Dark Thirtystä jäävät mieleen kaksi asiaa: kidutusten ja hyökkäyksen kuvaaminen. Hyökkäysvaiheessa totuutta kaunistellaan ainakin sen verran, että bin Ladenin vaimon ja tyttären haavoittumista ei elokuvassa näytetä. Tämä ei ole taiteellisten vapauksien ottamista, vaan amerikkalaista propagandaa. Sen mukana oloa on vaikea ymmärtää, sillä alkupuolen kidutuskohtauksetkin kuvataan melko puolueettomasti: niitä ei oikeuteta, niitä ei myöskään kritisoida. Sen sijaan niiden vaikutus kidutuksista vastanneisiin ihmisiin näytetään.  

Täytyy kuitenkin muistaa, etteivät suomalaisetkaan ole tehneet sotaelokuvia, jotka eivät lopulta kallistuisi tukemaan omaa maataan – osa niistä ei ole edes yrittänyt olla puolueettomia. Zero Dark Thirtyä inhimillisempiä niistä on kuitenkin moni ollut, vaikka Bigelow'n filmikään ei missään tapauksessa jää yksiulotteiseksi. Saattaa kuitenkin olla, ettei näistä tapahtumista voida tehdä rehellistä filmiä, ennen kuin tapahtumista on kulunut useampi vuosikymmen.

Zero Dark Thirty tarjoaa Jessica Chastainille hyvän tilaisuuden loistaa ja sen hän myös tekee. Bigelow'ta on kiitettävä siitä, että hänen elokuvansa päähenkilö on nainen, sillä se tuo tapahtumiin totutusta poikkeavan perspektiivin, varsinkin kun ohjaajakin on nainen. Poikkeava on koko elokuvakin. Zero Dark Thirty on harvalukuisen lajin edustaja: erinomainen yhdysvaltalainen sotaelokuva, joka ei ole mustavalkoisen hyvyyden ja pahuuden kuvaaja, vaan kysymyksiä ja ajatuksia herättävä kertomus uskonnosta ja poliitikasta, jotka aiheuttavat yhtä paljon surua ja tuskaa elokuvan henkilöille.

LISÄMATERIAALI

Neljä dokumenttia elokuvan teosta.

BLU-RAY-JULKAISU