Alex Cross (2012)

ALEX CROSS
Yhdysvallat 2012

Ohjaus: Rob Cohen
Käsikirjoitus: Marc Moss, Kerry Williamson
Tuotanto: James Patterson, Randall Emmett, ym.
Pääosissa: Tyler Perry, Edward Burns, Matthew Fox

1 tunti 41 minuuttia

James Pattersonin romaaneissaan luoma rikospoliisi, psykologi Alex Cross nähtiin valkokankaalla vuosina 1997 ja 2001 Morgan Freemanin tulkitsemana. Crossin kolmannessa valkokangasesiintymisessä häntä näyttelee Tyler Perry, naiseksi pukeutuvana koomikkona tunnettu oman onnensa seppä, jonka ohjaamat ja käsikirjoittamat elokuvat ovat menestyneet erinomaisen hyvin Pohjois-Amerikassa.

xXx:n ja Muumio 3:n kaltaisista suuren budjetin toimintaelokuvista tunnetun Rob Cohenin ohjaama Alex Cross aloittaa kaiken alusta. Perryn näyttelemä nimihenkilö on Detroitissa asuva poliisi, jolla on myös tutkinto psykologiasta. Elämä hymyilee, sillä vaimo on raskaana, hän menestyy työssään ja työkaveritkin (Edward Burns ja Rachel Nichols) ovat rakkaita ystäviä. Rikkaiden asuinalueella tapahtunutta murhaa selvittäessään Cross tulee ratkaisseeksi murhaajan jättämän arvoituksen liian aikaisin. Hän ehtii ryhmänsä kanssa paikalle, ennen kuin murhaaja (Matthew Fox) onnistuu suunnitelmassaan. Seuraa laukaustenvaihto, jonka aikana Cross kumppaneineen näkevät murhaajan kasvot ja tämä heidän. Kun murhaaja pääseekin pakenemaan, päättää tämä suojella omaa selustaansa jahtaamalla varsinaistensa kohteiden lisäksi myös Crossia ja tämän kollegoita – tai heidän perheenjäseniään.

Edellisen Alex Cross -filmatisoinnin, Tappavan seitin, kirjoittaneen Marc Mossin ja debytoivan Kerry Williamsonin laatima käsikirjoitus on kliseinen, josta persoonattomien toimintaelokuvien ohjaamiseen erikoistunut Cohen on tehnyt riittävän nopeasti etenevän elokuvan. Nopeus ei ole päätähuimaavaa, mutta riittää kuitenkin pitämään katsojan huomion poissa typerästä dialogista ja siitä, ettei käsikirjoitukseen ole muutenkaan jaksettu panostaa. Lopussa on oltava juonenkäänne, jossa ei ole mitään järkeä, koska käsikirjoittajat eivät ilmeisesti ole muutakaan loppua tarinalleen keksineet.

Matthew Fox näyttelee sarjamurhaajaa kuten amatööri: kasvot nykivät, tuimasti tuijottava kivikasvo, joka ei ole millään tavoin kiinnostava. Perry – yllättäen – on varsin hyvä Crossina, eikä ole hänen vikansa, että niin älykkääksi tarkoitetusta hahmosta on kirjoitettu yksiulotteinen.

Pimpelipompeli-musiikin soidessa taustalla Alex Cross on varsinkin alkupuolella rytmiltäänkin hyvin televisiosarjamainen. Toimintakohtausten alkaessa ohjaaja on päättänyt ryhtyä kuvaamaan käsivaralla, ikään kuin se (yksistään) nostattaisi katsojan adrenaliinitasoa. Koko elokuva on niin kaavamainen ja kliseinen, että se jo jostakin syystä toimii sen eduksi; tämän elokuvan nimittäin jaksaa katsoa, ihme kyllä.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU