Laulavat sadepisarat (1952) [Blu-ray]

SINGIN' IN THE RAIN
Yhdysvallat 1952

Ohjaus: Gene Kelly, Stanley Donen
Käsikirjoitus: Adolph Green, Betty Comden
Tuotanto: Arthur Freed
Pääosissa: Gene Kelly, Donald O'Connor, Debbie Reynolds

1 tunti 43 minuuttia

 
Rakastakseen Laulavia sadepisaroita ei tarvitse pitää musikaaleista, mutta vihatakseen tätä elokuvaa on oltava erittäin kyyninen ja kylmä ihminen. Sen verran hieno rakkaudenosoitus se on ilolle, elämälle ja rakkaudelle itselleen.

Adolph Greenin ja Betty Comdenin oman näytelmänsä pohjalta käsikirjoittamassa elokuvassa tanssijalegenda Gene Kelly tekee uransa ikimuistoisimman roolin tanssija Don Lockwoodina, joka on 1920-luvun loppupuolella maailman tunnetuimpia filmitähtiä. Epäonnistuneesta tanssitaiteilijasta elokuvien stunt-mieheksi ja lopulta näyttelijäksi päätyneen Donin pitkäaikainen vastanäyttelijä on vähä-älyinen diivan malliesimerkki Lina Lamont (erinomainen Jean Hagen), joka itsekin uskoo elokuvalehdissä julkaistuihin juoruihin, joiden mukaan he seurustelevat. Don ei kuitenkaan voisi olla vähempää kiinnostunut ärsyttävän kimeällä äänellä puhuvasta bimbosta.

Eräänä kauniina iltana Don iskee silmänsä sattumalta tapaamaansa nuoreen naiseen, Kathyyn (Debbie Reynolds), joka on saapunut Los Angelesiin haavenaan teatterinäyttelijän ura. Elokuvia vähättelevä Kathy on kyllä välittömästi ihastunut Doniin, vaikka tekeekin kaikkensa sen peittääkseen. Kathyn haukuttua Donin lahjat näyttelijänä ja äänielokuvankin vielä tehdessä tuloaan on Donin elämä perinpohjaisessa murroksessa, josta tuntuu olevan mahdotonta selvitä voittajana.

Laulavat sadepisarat on melko poikkeuksellinen elokuva elokuvanteosta, sillä siinä nähdään pitkiä tanssi- ja musiikkijaksoja, jotka itse asiassa kuuluvat Laulavien sadepisarojen sisällä tehtävään elokuvaan – joka sekin on nimeltään Laulavat sadepisarat. Kellyn ja aikaisemmin koreografina työskennelleen, jo muutamia hittielokuvia ohjanneen Stanley Donenin yhteistyö on tuottanut mitä upeimman lopputuloksen musikaalikohtausten ja oikeastaan kaiken muunkin osalta. Donald O'Connorin pitkä slapstick-jakso ei ole varsinaisesti hauska, mutta on erittäin mielenkiintoista seurata, miten hän siinä onnistuu. Samaa voi sanoa Kellyn tanssinumeroista; vaikka tanssi ei kiinnostaisi pätkääkään, on upeaa katsella hänen työskentelyään.

Teräväpiirtojulkaisussa elokuvan upea visuaalinen maailma korostuu entisestään. Väreistä on otettu kaikki irti, kamera elää tapahtumissa mukana ja kuvakokojen suuruus vaihtelee poikkeuksellisen paljon. Kuvaajana oli Harold Rosson, yksi aikansa mestareista, jonka käsialaa ovat mm. Victor Flemingin Ihmemaa Oz ja myös osa Flemingin Tuulen viemästä. Elokuvan visuaalinen puoli vie jopa toisinaan huomion pois sen mahtavasta musiikista.

Kilttiä tyttöä näyttelevä Debbie Reynolds jää pakostakin Lina Lamont -hahmon ja sitä tulkitsevan Jean Hagenin varjoon, mutta Douglas Fairbanksin tyylistä hahmoa näyttelevä Gene Kelly on kuitenkin koko elokuvan suurin tähti, jota ilman Laulavat sadepisarat saattaisi olla vain kauniisti kuvattu ja sävelletty, unohdettu filmi. Nyt se on yksi Hollywoodin suurimmista klassikoista ja aivan syystäkin.

LISÄMATERIAALI

Muun muassa Donenin ja Reynoldsin kommenttiraita, uusi ja mitäänsanomaton dokumentti elokuvan vaikutuksesta nykytekijöihin, traileri sekä mahdollisuus hypätä suoraan elokuvan laulunumeroihin.

BLU-RAY-JULKAISU