Rampart (2011)

RAMPART
Yhdysvallat 2011

Ohjaus: Oren Moverman
Käsikirjoitus: Oven Moverman, James Ellroy
Tuotanto: Ben Foster, Lawrence Inglee, ym.
Pääosissa: Woody Harrelson, Ned Beatty, Ben Foster

1 tunti 43 minuuttia

Dekkarikirjailijana tunnettu ja korkealle arvostettu James Ellroy on kirjallisten töittensä kautta tarjonnut suuren elokuvanautinnon Curtis Hansonin ohjaaman L.A. Confidentialin (1997) muodossa. Hänen elokuvakäsikirjoituksensa eivät sen sijaan ole olleet kovinkaan kummoisia, kuten Brian De Palman Musta dahlia (2006) ja Oren Movermanin tuore Rampart (2011).

The Messenger -elokuvalla ohjausdebyyttinsä tehneen Movermanin elokuva käsittelee Ellroyn L.A. Confidentialin tavoin Los Angelesin korruptoituneita poliiseja. The Messengeristä Oscar-ehdokkuuden saanut Woody Harrelson kannattelee elokuvaa tekemällä vahvan roolisuorituksen Dave Brownina, jolla on takanaan Vietnamin sota ja 24 vuoden kokemus poliisityöstä, toisessa polvessa. Hän ei kuitenkaan ole mikään tavallinen poliisi, vaan kylmäverinen murhaaja, joka tappaa ”pahoja miehiä” silloin, kun siitä on hänelle itselleen hyötyä.

Brownin kannalta eräs epäonnekas sattuma tuo hänet jälleen julkisuuteen, kun häntä syystäkin syytetään erään miehen pahoinpitelystä. Uusi skandaali saa Brownin kaksi entistä vaimoa (Anne Heche ja Cynthia Nixon) suhtautumaan heidän kanssaan samassa pihassa asuvaan mieheen entistä kylmemmin. Brown ei ole vain murhaaja, ketjupolttaja tai alkoholisti, vaan myös kahden tyttären isä. Lasten äidit ovat keskenään siis sisaruksia, ja toinen tyttäristä kapinoiva lesbo, joten talon sijaan tämän porukan pitäisi asua asuntovaunussa. Roskaväkeä Brownin perhe tai perheet eivät kuitenkaan lopulta ole, ainoastaan hän itse.

The Messengerin tavoin Rampart (joka saa nimensä Brownin työpaikkana toimivalta poliisilaitokselta) on kuvattu käsivaralla, mutta Rampartissa se häiritsee huomattavasti enemmän, kun sisältökään ei nouse edellisen filmin tasolle. Rampartissa on aineksia hyvään draamaan ja vaikka se toimiva draama onkin, ei se kuitenkaan saa läheskään kaikkea irti tarinastaan. Yksi syy tähän on elokuvan käsikirjoituksen televisiomaisuus, joka näkyy mm. loputtomana lyhyiden kohtausten sarjana. Se tietysti päästää katsojan helpolla ja näin ollen filmin jaksaa helpostikin katsoa, vaikka se – huvittavaa kyllä – samanaikaisesti tekee siitä huomattavasti todellista kestoaan pidemmän tuntuisen.

Movermanin ajoittain jopa harrastelijamainen kuvallinen jälki on suuressa ristiriidassa hänen näyttelijäohjauksensa kanssa, sillä loistavan Harrelsonin ohella hyvät roolisuoritukset tekevät monet tutut kasvot, kuten Ned Beatty, Ben Foster, Sigourney Weaver, Robin Wright ja Ice Cube, mutta myös tuoreemmat tuttavuudet, kuten Brownin tytärtä näyttelevä Brie Larson.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

Julkaistu myös Blu-ray-formaatissa.