Cold Fish (2010)

TSUMETAI NETTAIGYO
Japani 2010

Ohjaus: Shion Sono
Käsikirjoitus: Shion Sono, Yoshiki Takayashi
Tuotanto: Yoshinori Chiba, Toshiki Kimura
Pääosissa: Mitsuru Fukikoshi, Denden, Asuka Kurosawa

2 tuntia 24 minuuttia

Shion Sonon Cold Fish on hieman kuin Coenin veljesten ohjaama elokuva, mutta vailla huumoria ja runsaalla perverssillä sisällöllä kuorrutettuna. Suicide Clubista (2001) parhaiten tunnetun Sononin vuoden 2010 filmi on mitä erinomaisin ja häpeilemättömin sarjamurhaajaelokuva.

Syamoto (Mitsuru Fukikoshi) omistaa pienen eksoottisia kaloja ja niihin liittyviä tarvikkeita myyvän liikkeen jossakinpäin Japania. Hänen teini-ikäisen tyttärensä Mitsukon (Hikari Kajiwara) äiti on kuollut muutama vuosi sitten, jonka jälkeen hän on nainut pari-, korkeintaan kolmikymppisen Taekon (Megumi Kagurazaka). Taeko on erittäin kaunis ja seksikäs nainen, Syamoto puolestaan poikkeuksellisen mukava ja rakastava aviomies, mutta avio-onnea heille ei ole siunaantunut. Tästä on Mitsuko omalta osaltaan pitänyt huolen, jopa pahoinpitelemällä äitipuoltaan.

Eräänä iltana Mitsuko jää kiinni myymälävarkaudesta. Syamoto ja Taeko lähtevät selvittämään asiaa, ja heidän onnekseen myymälässä on paikalla myös mies nimeltä Murata (Denden). Erittäin hauska, miellyttävä ja sosiaalinen Murata omistaa itsekin eksoottisten kalojen myymälän, kaupungin suurimman. Miesten yhteisen intohimon takia Murata puhuu pariskunnan puolesta ja niinpä Mitsukon myymälävarkaus unohdetaan. Vastapalvelukseksi kovin kiitolliset Syamoto ja Taeko sekä tietysti Mitsuko lähtevät tutustumaan Muratan myymälään.

Murata ehdottaa, että Mitsuko jäisi liikkeeseen töihin ja asumaan lähistöllä olevaan asuntolaan yhdessä liikkeen muiden nuorten myyjättärien kanssa. Kiitollisuudenvelassa oleva ja toisaalta yhteistä aikaa vaimonsa kanssa kaipaava Syamoto suostuu tähän. Tästä seuraa entistä enemmän visiittejä Muratan liikkeeseen, ja pian Syamoto onkin Muratan kumppani rikoksissa ja murhissa – tahtoi tai ei.

Cold Fish on sekä elokuva sarjamurhaajasta, korruptiosta ja pitkälle edenneestä rikollisuudesta kuin myöskin vähemmän skandaalimaisista aineksista. Syamoto on nahjus, suomeksi sanottuna munaton mies, joka kirjaimellisesti kumartelee kaikkia, joita hän pitää itseään arvokkaampina. Tämä on osasyynä siihen, ettei hänen nuori vaimonsa ole enää häneen rakastunut. Kun Syamoto tutustuu Murataan ja lopulta muuttuu turhankin machoksi mieheksi, vaimon rakkaus syttyy uudelleen.

Visuaaliselta ilmeeltään Shion Sonon elokuva on arkisen realistisesti kuvattu, kaikista kauniista kuvista ja tyylittelyistä riisuttu, jonka komeaa tyyliä on juuri sen mitäänsanomattomuus. Varsinkin elokuvan alkupuoli sisältää runsaasti lyhyitä kuvia ja nopeita leikkauksia, mutta tahti rauhoittuu pian. Siitä huolimatta elokuvan lähes kaksi- ja puolituntinen pituus tuntuu huomattavasti todellista lyhyemmältä; eritoten viimeinen tunti menee ohi hetkessä. Omalta osaltaan elokuvan kesto tuntuu todellista lyhyemmältä siksi, koska filmin alussa ohjaaja johdattelee katsojan harhaan antamalla uskoa, että Murata olisi aivan toisenlainen rikollinen kuin mitä hän todella on.

LISÄMATERIAALI

Making of -dokumentti (60 min), traileri ja muiden elokuvien trailereita.

DVD-JULKAISU