4K UHD -arvostelussa Mies ja alaston ase (1988)

Frank Drebin, poliisivoimien rikososaston tolloin etsivä, seikkaili ensimmäisen kerran Police Squad! -nimisessä tv-sarjassa, jonka tarina jäi lyhyeksi. Vuonna 1982 ensiesitettyä sarjaa tuotettiin vain yksi kausi ja kuusi jaksoa, joista vain neljä oli esitetty, kun ABC-televisiokanava ilmoitti, ettei jatkoa tehdä. Veitsenterävä ja ratkiriemukas parodiasarja jäi vuosikymmeniksi vaille ansaitsemaansa tunnustusta.

Police Squad! -sarjan päätekijät eli David Zucker, Jim Abrahams ja Jerry Zucker olivat jo lyöneet itsensä läpi elokuvan puolella parodiaelokuvan klassikolla Hei, me lennetään! (1980), jonka suurmenestys teattereissa sai heidät jatkamaan samalla linjalla elokuvalla Top Secret! – huippusalaista (1984). Pirullisia ihmisiä (1986) ei ole parodiaelokuva, mutta poikkeuksellisen onnistunut musta komedia joka tapauksessa ja myöskin suuri yleisömenestys.

Seuraavaksi ZAZ-kolmikko sovitti Pat Proftin kanssa Police Squad! -sarjan konseptin valkokangaselokuvan muotoon. Toisin kuin kolmikon kahdessa edellisessä elokuvassa, Miehesssä ja alastomassa aseessa ohjaajana ei ollut koko kolmikko, vaan tällä kertaa David Zucker huolehti ohjaamisesta yksinään.

Pojat olivat keksineet jo tv-sarjan pääosaan Frank Drebiniksi Leslie Nielsenin, joka oli varsinkin televisiossa paljon käytetty sivuosien näyttelijä. Ennenaikaisesti harmaantunut Nielsen ei ehkä ollut kovin monipuolinen vakavien roolien esittäjä, mutta hän oli mitä parhain näyttelemään vakavissaan koomista roolia, Frank Drebiniä. Kaikissa kolmessa Mies ja alaston ase -elokuvassa hän sai rinnalleen monipuolisen, erinomaisen George Kennedyn ja vähän toisella tavalla monipuolisen O. J. Simpsonin.

Elokuvatrilogian ensimmäisessä osassa Drebin ja uskollinen työpari Ed (Kennedy) yrittävät selvittää, kuka oikein yritti murhata huumeiden salakuljettajia jäljittäneen Nordbergin (Simpson). Tutkimukset vievät Drebinin miljonääriliikemiehen (Ricardo Montalbán) ja tämän alaisen, mahdollisesti kohtalokkaan naisen (Priscilla Presley), luokse. On ilmiselvää, että liikemies on kaiken takana – mutta Frank Drebinille mikään ei ole ilmiselvää.

Drebinin hahmon lähin vertailukohta lienee Peter Sellersin näyttelemä etsivä Jacques Clouseau, mutta Mies ja alaston ase- sekä Vaaleanpunainen pantteri -elokuvien huumorityyli eroaa toisistaan. Sellersin elokuvat olivat slapstickiä, Frank Drebinin seikkailut taas silkkaa parodiaa, jossa mikään ei ole mahdotonta eikä jatkuvuudesta tarvitse kantaa huolta.

Robert M. Stevensin kuvaama Mies ja alaston ase on elokuvallisessa mielessä vaatimattoman näköinen, mutta ainakin osittain tarkoituksellisesti, parodioihan se enemminkin television dekkari- ja poliisisarjojen kuin saman lajityypin elokuvien kliseitä. Myös elokuvan rakenne on tarkoituksellisen tv-sarjamainen, ja ylipäätään kauniin kuvan sijasta tärkeämpiä ovat visuaaliset vitsit.

Mies ja alaston ase on nokkelaa, jopa nerokasta parodiaa. Siinä on niin paljon vitsejä eri muodoissaan, että jokaisella uusintakatselukerralla on ainakin löytävinään jotakin uutta. Jotakin kertonee sekin, että viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen mahtuu kymmenkunta katselukertaa, mutta yhä vain tietyt vitsit jaksavat naurattaa ääneen.

Tuoreessa 4K-tallenteessa on kaksi silmiinpistävää otosta, joissa filmi näyttää pikemminkin videokuvalta. Nuo kuvat näyttivät normaaleilta vanhassa Blu-ray-tallenteessa, mutta muilta osin 4K-tallenne on huomattava parannus vanhan BD-levyn paikoin todella rujoon kuvaan. Kuitenkaan Mies ja alaston ase ei ole lähtökohtaisestikaan kuvaukseltaan ja värimäärittelyltään sellainen elokuva, joka erityisesti hyötyisi 4K-tasoisesta kuvasta HDR:llä ja Dolby Visionilla varustettuna.