4K UHD -arvostelussa Deep Impact (1998), joka jäi kilpailijansa Armageddonin varjoon

Vuonna 1996 maailma oli vähällä tuhoutua Roland Emmerichin elokuvassa Independence Day – maailmojen sota, joka oli ensimmäinen todella hyvin menestynyt katastrofielokuva sitten 1970-luvun. Uutta buumia synnytti myös Jan de Bontin samanvuotinen Twister. Seuraavana vuonna oli vuorossa James Cameronin Titanic (1997), yksi elokuvahistorian suurimmista hiteistä, jota sitäkin voi sanoa katastrofielokuvaksi.

Vuonna 1997 Hollywood tuotti myös kaksi katastrofielokuvaa samasta aiheesta: Roger Donaldsonin Dante's Peak ja Mick Jacksonin Tulivuori kertovat kummatkin purkautuvista tulivuorista. Myös vuonna 1998 tuli kaksi katastrofielokuvaa samasta aiheesta: Michael Bayn Armageddonissa asteroidi lähestyy Maata ja ainoa toivo pelastumisesta on yhden pienen avaruusraketin miehistön taitojen varassa, Mimi Lederin Deep Impact puolestaan kertoo saman tarinan lähestyvästä pyrstötähdestä.

Deep Impact ja Armageddon ovat paljon mielenkiintoisempi kaksikko kuin edeltävän vuoden tulivuorielokuvat. Yhdistämällä molemmista parhaat elementit olisi voinut saada elokuvan, joka olisi vähän enemmän kuin vain hyvää viihdettä. Nimittäin Armageddon on erittäin hyvää viihdettä vailla aivoja, tunteita tai sielua. Deep Impact puolestaan on televisiomainen, loppujen lopuksi hyvin pienimuotoinen elokuva, jossa on hieman älyä, mutta liikaa tunteilua ja jeesustelua.

Mimi Leder oli ennen Deep Impactia ohjannut yhden valkokangaselokuvan, kehnohkon Rauhantekijän (1997), mutta maineensa hän oli luonut television Teho-osaston ohjaajana. Hän oli ensimmäisiä suuria Hollywood-elokuvia ohjannut nainen, mutta Lederin elokuvaura ei koskaan lähtenyt lentoon. Liiallinen televisiomaisuus, käsikirjoitusten heikkous ja tunnetason kömpelyys painavat vaakakupissa enemmän kuin kahden ensimmäisen elokuvan hyvä yleisömenestys.

Deep Impactissa Téa Leonin näyttelemä tv-toimittaja Jenny luulee päässeensä poliittisen skandaalin jäljille, mutta huomaakin kauhukseen saaneensa vihiä lähestyvästä maailmanlopusta: pyrstötähti on matkalla Maahan, jossa viimeinenkin elävä olento tulee kuolemaan. Yhdysvaltain presidentti (Morgan Freeman) julkistaa tiedon ja maailma – eli siis Yhdysvallat, joka on perusjenkin mielestä koko maailma – pysähtyy odottamaan tuloksia: voidaanko maailmanloppu estää vai ei?

Kaikki toivo on yhden ainoan avaruusraketin ja sen pienen miehistön, johtajanaan ikäloppu konkari (Robert Duvall), varassa. Ydinaseita kyytiin ja kohti pyrstötähteä. Kaikki omenat yhdessä korissa. Kaikki toivo jenkkien varassa. Tietenkin.

Kun mukaan liitetään kertomus Jennyn suhteesta eronneisiin vanhempiinsa (Vanessa Redgrave ja Maximilian Schell) ja eritoten hänen vaikea isäsuhteensa sekä nuorten teini-ikäisten rakastavaisten (Elijah Wood ja Leelee Sobieski) romanssi, on kasassa ainekset, joista syntyy tyypillistä amerikkalaista siirappia sen mauttomimmassa muodossa. Siirapin lisäksi Deep Impactilla ei ole tarjota enempää kuin muutama vaikuttava avaruudessa tapahtuva kohtaus ja kuva sekä verrattain synkkä loppu, joka onkin harvinaisuus suuren budjetin Hollywood-elokuvissa. 

Paramount Picturesin tuore 4K UHD -tallenne on laadukas ja nostaa hyvin esiin ne elokuvan muutamat komeat kuvat. 4K:n ero aiempiin tallennejulkaisuihin näkyy myös elokuvan lähikuvissa. Lisämateriaalia ei ole tarjolla.