4K UHD -arvostelu: Beverly Hills -kyttä III (1994) oli nolo lopetus suurmenestyksen saaneelle elokuvasarjalle

1980- ja 1990-lukujen taitteessa John Landisin piti ohjata suomalaisella rahalla tuotettava animaatioelokuva Sindbad ja Lumimaan salaisuus, mutta hanke kaatui omaan mahdottomuuteensa. Huonosti kävi pian myös Landisin uralle. Mies oli vasta nelikymppinen, mutta takana oli jo liuta sittemmin klassikkomaineen saaneita ja erinomaisesti teattereissa menestyneitä elokuvia, kuten Blues Brothers, Delta-jengi, Ihmissusi Lontoossa, Three Amigos!, Vaihtokaupat, Mitäs me vakoojat ja Prinssille morsian.

Käänne huonompaan alkoi Oscarilla (1991), jota edelsi ohjaajan uralla ensimmäinen vähänkään pidempi, noin kolmen vuoden tauko. Sen jälkeen vuorossa oli Landisin ja Eddie Murphyn kolmas yhteinen elokuva Beverly Hills -kyttä III (1994), joka olisi taatusti saanut jäädä tekemättä.

Martin Brestin ohjaama Beverly Hills -kyttä (1984) ja Tony Scottin ohjaama vuoden 1987 jatko-osa ovat komedioita, mutta niissä on myös rankkaa kuvastoa teloitustyylisistä murhista lähtien. Kun tuli kolmannen osan aika, Murphy päättikin, ettei hän halua tehdä lainkaan komediaa, vaan vakavaa elokuvaa. Se olisi Murphyltä näyttelijänä varmasti onnistunutkin, jos kaikki muutkin olisivat olleet tekemässä vakavaa elokuvaa ja jos käsikirjoitus olisi ollut aivan toisenlainen kuin Steven E. De Souzan pumaska.

Beverly Hills -kyttä III on kaikin tavoin nolo tuote. Axel Foley (Murphy) on taas Beverly Hillsissä, tällä kertaa teemahuvipuistossa, jonne hän on jäljittänyt kotikaupungissaan Detroitissa varastetun arvokuljetuksen. Auton sisällöstä ei ole tietoa, mutta varmaa on, että se on rikollisten käsissä ja näille erittäin tärkeä.

Huvipuistossa Axel pääsee pikkuhiljaa totuuden jäljille, mutta kukaan ei usko häntä. Vanha kunnon Billy (Judge Reinhold) on saanut ylennyksen päällikkötason tehtävään, mutta John Ashtonin näyttelemä Taggart ja Ronny Coxin näyttelemä poliisipäällikkö ovat poissa kuvioista, koska näyttelijöillä oli muita kiireitä.

Beverly Hills -kyttä III:n käsikirjoituksen heikkous ei valitettavasti ole sen ainoa puute. Rytmi on huono ja elokuva auttamattoman ylipitkä, kun siinä ei ole kunnon draamaa, jännitystä eikä komiikkaa.

Ainoa suurempi toimintajakso tapahtuu maailmanpyörässä, jonka päällä taiteillessaan Murphy on ilmiselvästi studiossa taustamaalauksen ja toisinaan taustaprojisoinnin (kaiketi jo tietokoneella toteutetun) edessä. Ruotsalaisen pehmoporno-ohjaaja Mac Ahlbergin kuvaaman elokuvan jättiläismäinen budjetti ei näy lopputuloksessa missään, sillä lukuun ottamatta muutamia hassuja ulkokuvia koko tekele on kuvattu studiossa ja muissa sisätiloissa. Vaikutelma on tunkkainen ja televisiomainen.

Landisin ohjaajaystävien ja -idolien cameoroolit eivät jaksa innostaa, koska niistä ei oteta mitään irti, mutta Judge Reinhold on sentään yhtä erinomainen roolissaan kuin aiemmillakin kerroilla.

Ehkäpä koko projektin ajautuminen näin surkeaan lopputulokseen johtui siitä, etteivät kaksi ensimmäistä osaa tuottaneet Jerry Bruckheimer ja Don Simpson olleet enää mukana leikissä.

Sinänsä hyvännäköinen 4K UHD -tallenne ja -restaurointi (1,85:1-kuvasuhteen sijasta 1,78:1-rajauksella) ei pääse oikeuksiinsa elokuvassa, jossa yksisävyisillä sisätiloilla on näin suuri rooli. Kuvanlaadullisesti 4K-tallenne tarjoaa huomattavasti parempaa kuin vanha, elokuvan ensimmäinen Blu-ray-tallenne.