4K UHD -arvostelu: Constantine (2005) näyttää restauroituna paremmalta kuin aiemmin

Sarjakuviin pohjautuvista elokuvista ei ollut vielä tullut Hollywoodin vitsausta, kun Francis Lawrencen esikoisenaan ohjaama Constantine sai ensi-iltansa vuonna 2005. Suuntaus oli kuitenkin vahvasti sinnepäin, sillä muutaman vuoden sisällä valkokankailla olivat seikkailleet muun muassa Batman, Ihmeneloset, Hämähäkkimies, Daredevil, Elektra ja The Punisher.

Teräsmiehen paluu oli jo kulman takana, mutta Superman Returnsista (2006) tuli Warner Bros. -studiolle iso kaupallinen epäonnistuminen. Edeltävä vuosi oli ollut studiolle erinomainen sarjakuvafilmatisointien saralla: Warnerilta tuli yhden almanakan aikana ulos Constantine, V niin kuin verikosto ja Batman Begins. Kolmikosta Constantine on selvästi vähäpätöisin teos, mutta silti siinä on jotain, mitä useimmista uusista sarjakuvafilmatisoinneista ei tahdo löytää suurennuslasin kanssakaan: elokuvallisuutta.

Keanu Reeves yrittää väkisin olla "cool" näytellessään okkultismiin perehtynyttä manaajaa John Constantinea. Rachel Weisz on yrittämättäkin valovoimainen näyttelijä ja liian hyvä rikosetsivä Angela Dobsonin mitättömään rooliin. Dobson tarvitsee kuolemansairaan Constantinen apua selvittääkseen kaksoissisarensa murhan.

Jos Constantinessa on ylipäätään on mitään tunnetta, välittyy se nimenomaan Weiszin kautta. Syvällistä tunne-elämystä ei ole selvästi yritettykään tehdä, vaan kaikki voimat on keskitetty visuaalisesti näyttävän ja yhdentekevyydestään huolimatta viihdyttävän toimintaelokuvan rakentamiseen. Siinä on onnistuttu erinomaisesti: aiemmin mainoselokuvia ohjannut Francis Lawrence osaa kertoa kuvin ja hänellä on ollut käytössään mahtavat resurssit.

Constantinen elokuvallisuus ei rajoitu vain komeaan kuvaukseen (joka on erityisen komeaa tuoreessa 4K-tallenteessa HDR-väreillä varustettuna) ja hyvään rytmiin, vaan myös aitojen lavasteiden ja erikoistehosteiden käyttöön. Visuaalisia, tietokoneella tehtyjä tehosteita on mukana niitäkin, eivätkä ne ole kestäneet aikaa. Aito elokuvanteko, aito käsityöläisyys, sen sijaan kestää aikaa.

4K UHD -tallenne on selvästi parempi kuin Constantinen vanha Blu-ray. Värimäärittely on hyvin lähellä alkuperäistä, joskin HDR tuo huomattavan lisäarvon sävyjen suhteen. Kohinanvaimennusta on käytetty taatusti ja normaalia enemmän, mutta ei niin paljon, että kuva olisi muuttunut siloiseksi ja naamat kumisiksi. Etenkin tummissa kuvissa, joissa rakeisuutta on ollut eniten, on myös kohinanpoistoa käytetty eniten, mutta missään vaiheessa siinä ei ole menty liiallisuuksiin ja filmillinen olemus on säilynyt.