4K UHD -arvostelu: Wes Cravenin Painajainen Elm Streetillä (1984) kukoistaa 4K-tallenteena

Wes Cravenin uran alkupuoli erosi huomattavasti viimeisistä noin kolmesta vuosikymmenestä, jonka aikana hänestä tuli teinikauhuelokuvien suuri nimi Painajainen Elm Streetillä- ja Scream-elokuvasarjojen myötä. Elokuvauransa alussa pornoa ja teinikauhuelokuvia rajumman Yön silmät (1977) ohjanneen Cravenin ohjaajan taival ei jämähtänyt Elm Streetille, vaikka sarjaan tehtiin peräti kuusi jatko-osaa kymmenessä vuodessa ja tauon jälkeen vielä yksi osa lisää. Vain sarjan ensimmäinen ja vuonna 1994 valmistunut seitsemäs osa ovat Cravenin ohjaamia.

Painajainen Elm Streetillä ei ole aidosti jännittävä ja vielä vähemmän se on pelottava elokuva, mutta vielä 40 vuotta valmistumisensa jälkeenkin sitä kelpaa katsella, sillä kokonaisuus on viihdyttävä, aihe mielikuvituksellinen ja erikoistehosteet samoin kuin erikoismaskeeraus upeita.

Pääosassa on hiljaisen pikkukaupungin vitivalkoisessa idyllissä elävät lukioikäiset nuoret, jotka saavat uniinsa oudon ja pelottavan vieraan: pahasti palanut, kirjavaan villapaitaan ja mustaan hatunrähjään sonnustautunut Freddy Kruger (Robert Englund) kulkee terillä varustetut hanskat käsissään jahtaamassa ja murhaamassa unia näkiviä nuoria. Vaikka Kruger on olemassa vain unissa, ei häneltä voi todellisessakaan elämässä paeta, sillä jos joutuu unessa hänen uhrikseen, kuolee myös oikeasti. Unissa kuolemat voivat olla fysiikan lakien vastaisia, näyttäviä spektaakkeleita, joita sitten aidossa elämässä ihmetellään. Vielä enemmän ihmetyttää, miksi nuoret kuolevat itsekseen.

Tosin alussa yksi nuorista joutuu epäillyksi ensimmäisestä kuolemantapauksesta. Tapauksia selvittää John Saxonin näyttelemä poliisimies, jonka tytär (Heather Langenkamp) on tapahtumien keskiössä naapurissaan asuvan poikaystävänsä (Johnny Depp valkokangasdebyytissään) kanssa. Kun kukaan ei usko unissa liikkuvaan tappajaan, jää Freddyn pysäyttäminen heidän tehtäväkseen.

Ensimmäisessä Painajainen Elm Streetillä -elokuvassa Freddy Krugerin hahmo on etäinen, eikä tapahtumia koskaan nähdä hänen näkökulmastaan. Se on toimiva ratkaisu, joskin muut hahmot ovat niin yksiulotteisia ja kehnosti näyteltyjä, että Freddylle toivoisi siitä syystä suurempaa roolia.

Warner Bros.:n tuore 4K-restaurointi on ilahduttava yllätys, sillä filmillinen olemus on säilytetty ja värimäärittely tuntuu aidolta. Kuvan terävyys on erinomainen. 4K-tallennetta katsellessa on vaikea olla ajattelematta sitä, miten tämäkin elokuva koettiin tuoreeltaan monissa kotikatsomoissa luokattoman huonoilta videonauhoilta ja vieläpä väärällä rajauksella.

Mukana on sekä Unrated- että alkuperäinen teatterilevitysversio. Ääniraitoina on tarjolla Dolby Atmos -miksaus ja alkuperäinen mono DTS-HD Master Audio 2.0 -miksauksena. Alkuperäiset äänielementit etenkin dialogin osalta ovat paikoitellen hyvinkin kehnoja, mutta korva tottuu niihin nopeasti. Tässä tapauksessa Dolby Atmos -miksaus on kuitenkin pelkästään dialogin kuulemisen kannalta parempi valinta kuin alkuperäinen mono stereomiksattuna.