4K UHD -arvostelussa Steven Soderberghin Ocean's Eleven -trilogia

Alkuperäinen Ocean’s Eleven (1960) eli Kovat kaverit ei ole kovin kaksinen elokuva, vaikka ohjauksesta vastasi useita merkkiteoksia tehnyt Lewis Milestone (Länsirintamalta ei mitään uutta, Kapina laivalla). Neljä vuosikymmentä myöhemmin Frank Sinatran, Dean Martinin ja kumppaneiden tähdittämä tarina Las Vegasin kasinon ryöstävästä herrasmiesvarasporukasta sovitettiin uudelleen elokuvaksi Steven Soderberghin ohjauksessa.

Ted Griffinin käsikirjoittama Ocean’s Eleven (2001) alkaa, kun herrasmiesvaras Danny Ocean (George Clooney) vapautuu vankilasta. Hänellä on heti suunnitelma valmiina: ryöstää entisen vaimonsa (Julia Roberts) uuden miesystävän (Andy Garcia) omistaman kasinon käteisvarat. Avukseen hän värvää vanhoja tuttujaan (mm. Brad Pitt) ja uusiakin kasvoja (Matt Damon).

Valtaosa elokuvasta kertoo ryöstöoperaation suunnittelusta ja toteuttamisesta – kovin paljon mitään muuta ei ole. Robertsin hahmo tuntuu väkisin kyhätyltä yritykseltä saada päähenkilön toiminnalle edes jokin motiivi. Mutta meno on viihdyttävää – ei tosin erityisen hauskaa, sillä paljon viljelty periamerikkalainen huumori ei uppoa.

Soderbergh kuvasi elokuvansa itse, kuten hän oli tehnyt jo Trafficin (2000) ja Schizopolisin (1996) kohdalla. Tuore 4K UHD -tallenne HDR-väreineen (mutta ilman Dolby Visionia) toistaa Ocean’s Elevenin tyylitellyt värimaailman aiempia tallenneformaatteja paremmin. Elokuva on kuvattu filmille ja se olemus on hyvin tallessa. Heti alussa kuvanlaatu suorastaan häikäisee.

Ocean’s Twelve (2004) oli väsähtänyt jatko-osa, joka tehtiin ilmeisesti vain, koska ensimmäinen osa oli niin suuri menestys. George Nolfin käsikirjoituksesta ei ole syntynyt samalla tavalla selkeästi etenevää tarinaa kuin ensimmäisessä osassa, vaan Ocean’s Twelvessä on paljon sivupolkuja ja yksinkertainen juoni on kerrottu liian monimutkaisesti.

Julia Robertsin roolia on kasvatettu ja etenkin hänen kauttaan mukana on metatason huumoria, joka viimeistään osoittaa tekijöiden hyvin tiedostavan motiivinsa jatko-osan tekemiselle. Brad Pittin hahmon entistä naisystävää näyttelevä Catherine Zeta-Jones on keskeisessä roolissa.

Brian Koppelmanin ja David Levienin kirjoittama Ocean’s Thirteen (2007) palasi ensimmäisen osan linjalle: yksinkertainen juoni yksinkertaisesti kerrottuna, kaikki vaivannäkö on pantu kerronnallisen kikkailun ja kakkailun sijasta iskevään kerrontaan.

Elliot Gouldin näyttelemän taustapirun kosto Al Pacinon näyttelemälle häikäilemättömälle liikemiehelle on elokuvan juonena. Vanha kaarti on koolla, Pacinon lisäksi joukkoon on liittynyt Ellen Barkin, hänen vastanäyttelijänsä Rakkauden merestä (1989).

Soderbergh kuvasi Ocean's Thirteenin vielä kokonaan filmille. Seuraavat elokuvansa, kaksiosaisen Che Guevara -tarinan kuvaamisessa hän käytti sekä 16- ja 35-millistä filmiä että Redin digikameraa. Sen jälkeen Soderbergh ei ole filmiin koskenut, vaan on kuvannut kaiken digitaalisena – eräänkin pitkän elokuvan iPhonen kameralla.

Ocean's Thirteenissä on mukana yksi kuva, jossa kuvanlaatu on selvästi muuta elokuvaa huonompi. Muilta osin se on laadukas, mutta trilogiasta ylipäätään visuaalisesti komein ja UHD:na upein on sen avausosa.