4K UHD -arvostelu: Elia Kazanin Eedenistä itään (1955) toi murrosikäisen murheet Hollywood-elokuvan keskiöön

Elia Kazanin Eedenistä itään (1955) ja pääosaa näyttelevä 24-vuotias James Dean toivat teini-iän kapinan elokuvayleisön nähtäville tavalla, joka säväyttää liki seitsemän vuosikymmentä myöhemminkin.

Dean näyttelee vuoden 1917 Kaliforniaan sijoittuvassa tarinassa Calebia, jonka maanviljelijäisä (Raymond Massey) on uskonnollinen ja pyrkii aina toimimaan kunnon kristityn tavoin. Isä on kasvattanut pojat yksin, sillä näiden äiti kuoli pian Calebin syntymän jälkeen. Isoveli Aron (Richard Davalos) on isänsä poika, vastuuntuntoinen ja tylsä. Hänellä on jo morsian tiedossa: Abra (Julie Harris) ei ole kylän kaunein tyttö, mutta yhtä kunnollinen kuin Aron itsekin.

Caleb sen sijaan ei ole päässyt elämässään eteenpäin tai oikeastaan edes alkuunkaan. Ahdinko pahenee entisestään, kun hän saa tietää äitinsä (Jo Van Fleet) olevan sittenkin elossa, asuvan lähistöllä ja pyörittävän bordellia. Se tieto viimeistään saa Calebin pään sekaisin. Teini-ikäinen poika kaipaa isänsä hyväksyntää ja arvostusta, mutta vaikka hän tekee kuinka paljon töitä ja on enemmän hyödyksi kuin veljensä, ei isä sitä huomaa. Äidistä taas ei ole äidiksi. Isoveljen tyttöystävä Abra kammoaa ensin Calebia, mutta alkaa sitten ihastua tähän, ja edelleen Calebin ahdinko syvenee.

Eedenistä itään pohjautuu John Steinbeckin samannimisen romaanin viimeiseen, Raamatun Kainin ja Abelin innoittamaan osaan, josta Paul Osborn laati elokuvakäsikirjoituksen. Elia Kazanin ohjaamalla elokuvalla on huomattavat taiteelliset ansiot ja myös historiallista merkitystä, sillä kyseessä on James Deanin ensimmäinen pääosa ja ennen kaikkea yksi ensimmäisistä nuorisokuvauksista, jossa nuorukaisen henkinen painiskelu maailmaa vastaan on kaiken keskipisteenä. Painiskelu on kuvattu uskottavasti ja aidonoloisesti, eikä siihen ole ajan hammas purrut, sillä teemat ovat ikuisia.

James Deanin roolisuoritus on täydellinen – olisi mahdotonta kuvitella ketään muuta hänen tilalleen rooliin, joka vaati täydellistä heittäytymistä itsesäälissä ja toivottomuudessa itkeskeleväksi pojaksi. Calebin hahmo on varsin erilainen kuin Elia Kazanin edellisen elokuvan Alastoman sataman (1954) Terry, jota Marlon Brando näytteli yhtä ikimuistoisesti. Kazan oli näitä elokuvia tehdessään nelikymppinen, monessa liemessä keitetty ohjaaja, ja hänen nerokkuutensa näkyy molemmissa kuvissa. Eedenistä itään ei ole yhtä suuri elokuvahistorian merkki- ja mestariteos kuin Alaston satama, vaikka mestariteos sekin on.

Siinä missä mustavalkoisena ja normaalioptiikalla kuvattu Alaston satama sijoittui nykypäivän suurkaupunkiin, Eedenistä itään on CinemaScopena ja väreissä kuvattu epookki pikkukaupungista. Kazan suosi ulkokuvia ja muita aitoja lokaatioita, jotka tuovat elokuvaan aitouden tunnetta, tunnelmaa ja visuaalisesti miellyttävän ympäristön. Kazan ja kuvaaja Ted McCord tekivät kummatkin ensimmäistä scope-elokuvaansa, mutta niin vain he osasivat ottaa formaatista kaiken irti ja välttää kaikkia niitä helmasyntejä, joihin monet ohjaajat sortuivat tuolloin tehdessään ensimmäisiä laajakuviaan. Kazan on hyödyntänyt laajaa kuva-alaa kompositioissaan luontevasti – ei siten, että hahmo kävelee kuvan toiselta laidalta toiselle ihan vain siitä syystä, että scopena se näytti jännältä.

Warnerin tuore 4K UHD -tallenne on kaiketi tehty samasta masterista kuin kymmenen vuoden takainen Blu-ray, joka sekin on korkeatasoinen. Blu-ray-tallenteessa alkumusiikin teksti (”Overture”) oli korvattu uudella, mutta 4K-tallenteella se on alkuperäisessä asussaan. Eroa on myös ääniraidassa: Blu-raylla oli vain 5.1-miksaus, mutta 4K-tallenne sisältää sekä alkuperäisen monoäänen (DTS-HD MA 2.0) että Dolby Atmos -miksauksen. Lisämateriaaleissa 4K-tallenne häviää Blu-raylle, sillä UHD:lta löytyy vain kommenttiraita, mutta vanhalla Blu-raylla on muun muassa poistettuja kohtauksia 20 minuutin edestä ja Deanin ja Davalosin koekuvausfilmi.