4K UHD -arvostelu: 65 (2023) on kuin Jurassic Park avaruudessa

Kauhuelokuvia yhdessä käsikirjoittaneet ja toisinaan ohjanneetkin Scott Beck ja Bryan Woods saivat 65:tä tehdessään ensimmäisen kerran suuren budjetin ja nimekkään näyttelijän päärooliin. Tuloksena on eräänlainen scifi-toimintaversio Jurassic Parkista (1993). Yleensä kunnianhimoisissa elokuvissa näyttelevä Adam Driver on innostunut Beckin ja Woodsin käsikirjoituksesta, mutta syy jää hämärän peittoon.

Driver näyttelee Somaris-nimisellä planeetalla elävää astronauttia, joka joutuu jättämään vaimonsa ja vakavasti sairaan tyttärensä taakseen ja suuntaamaan kaksi vuotta kestävälle komennukselle avaruuteen. Hänen palkkansa ansiosta tyttären hoitoja voidaan jatkaa. Eletään tulevaisuutta, jossa tyttäret lähettelevät avaruusaluksessa matkaavalle isälleen hologrammivideoita itsestään. Matkalla jokin menee pieleen ja alus syöksyy 65 miljoonan vuoden takaiselle maapallolle, jossa dinosaurukset ja muut verenhimoiset eläimet pitävät valtaa. Astronautti yrittää selvitä hengissä ja päästä takaisin kotiin yhdessä pakkolaskusta hengissä selvinneen matkustajansa, murrosikäisen, vierasta kieltä puhuvan tytön (Ariana Greenblatt) kanssa.

65:ssä on juoni, mutta ei juuri tarinaa tai muutakaan sisältöä. Ohjaajina Beck ja Woods hyödyntävät Jurassic Parkia vielä enemmän kuin käsikirjoitusta tehdessään. Verrattain vähäpuheinen elokuva toisaalta viehättää nimenomaan yksinkertaisuutensa ansiosta. Päähenkilöillä on yksi tavoite, selvitä hengissä patikkaretkestä, vastustajinaan verenhimoiset eläimet ja luonnon omat vaarat.

45 miljoonan dollarin budjetti on ollut pieniin kauhuelokuviin tottuneille ohjaajille suuri, mutta paljon suuria ja näyttäviä tietokonetehoisteita vaatineelle elokuvalle hädin tuskin riittävä summa. Osa CGI-kuvista on selvästi heikompia kuin tämän tason elokuvalta sopisi odottaa. Muuten visuaalisessa mielessä 65 on hyvin samannäköinen kuin muutkin nykypäivän suuret scifi-elokuvat kylmine sävyineen ja monotonisine värimaailmoineen – kunnes eksytään maapallolle, jossa sävyt eivät lopu kesken.

Digitaalisena kuvatun elokuvan miellyttävän näköisessä kuvassa on jonkin verran toivottua raetta. HDR:n vaikutuksen näkee eritoten maapallolle sijoittuvien kohtausten (valtaosa elokuvasta) värien toistossa.