Blu-ray-arvostelu: Vuosisadan häät (2021) ei naurata eikä itketä

Marja Pyykön ohjaamassa ja Aleksi Bardyn käsikirjoittamassa Vuosisadan häissä ei ole mitään hauskaa, mutta siinä on helvetin ärsyttävä päähenkilö, jonka pitäisi olla hauska. Viima (Outi Mäenpää) on itsensä ikinuoreksi ja muiden ihailemaksi älyköksi mieltävä psykiatri, joka juontaa televisiossa omaa sosiaalipornosta käyvää keskusteluohjelmaansa. Ohjelman tuottaja on hänen huomattavasti nuorempi entinen miehensä (Mikko Leppilampi), joka on menossa uusiin naimisiin ja kutsuu Viiman häihinsä. Tämä ei halua ilmestyä paikalle yksinään, joten hän yrittää löytää itselleen sopivan seuralaisen vaikka väkisin – eikä moni vapaaehtoisesti siihen tehtävään suostuisikaan.

Mäenpää näyttelee nyt ensimmäistä elokuvapääosaansa sitten Mustan jään (2007) ja vetää roolinsa surutta yli. Sellainen voisi sopia kovaääniseen farssiin, mutta tässä elokuvassa kaikki muu on melko hillittyä. Muut ihmiset käyttäytyvät rauhallisesti ja suhteellisen uskottavastikin, paitsi aivan elokuvan lopussa, jossa Eero Saarinen varastaa show’n ja tarjoaa elokuvan ainoan hauskan hetken. Siinä hetkessä on arvaamattomuutta, kun muu elokuva on melko lailla yhden vitsin eli viimeisen päälle ärsyttävän päähenkilön varaan rakennettu. Viimassa pitäisi olla pinnan alla paljon enemmän inhimillisyyttä kuin mitä päältä näkyy, mutta kun roolihahmo on niin viimeisen päälle vastenmielinen ilmestys aivan eri aikakaudelta ja eri lajityypistä, niin eipä siitä jaksa välittää. Päähenkilön kohdalla on monellakin eri tapaa otettu riskejä, eikä niistä valitettavasti mikään tuottanut toivottua tulosta: hauskuutta.

Vuosisadan häät on suomalaisittain jo hyvin poikkeuksellisesti kuvattu filmille, tarkemmin sanottuna Super-16-formaatissa. Alankomaalaisen Remko Schnorrin kuvausjälki on miellyttävää katseltavaa jo siksikin, ettei kuvaan ole lisätty jälkituotannossa sitä tekoauringonpaistetta, joka on monien suomalaisten komediaelokuvien tekijöiden mieleen.