Arvostelu: Veikko Aaltonen kertoo Rauni Mollbergista rehellisesti ja inhimillisesti
Rauni Mollberg ja Kari Sohlberg Maa on syntinen laulu -elokuvan kuvauksissa. Kuva: Hannu Peltomaa
Veikko Aaltosen uusi dokumenttielokuva Dinosaurus kertoo akateemikko Rauni Mollbergista ja pohtii, mitä kaikkea poikkeuksellisen lahjakkaalta taiteilijalta on siedettävä. Onko taiteilijan mukavuus tärkeämpää kuin hänen lahjakkuutensa, ammattitaitonsa ja työnsä tulokset?
Mollberg on epäilemättä elokuvan puolelta paras mahdollinen esimerkki tähän pohdintaan. Harvasta eilispäivän suomalaisesta elokuvantekijästä liikkuu alalla yhtä paljon juttuja kuin tästä hämeenlinnalaisen pirssimiehen pojasta, joka toi 1960-luvun suomalaiseen tv-tuotantoon elokuvallisen ilmaisun ja 1970-luvun suomalaiseen valkokangaselokuvaan pakkomielteisen tinkimättömyyden. Mollberg ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen lahjakas suomalainen elokuvaohjaaja, mutta hän yhdisti poikkeuksellisella tavalla taiteellisesti korkeatasoisen ja tekijänsä näköise taide-elokuvan ja erittäin hyvin kaupaksi käyvän yleisöelokuvan. Jälkimmäinen on täytynyt syntyä vahingossa, sillä laskelmoimalla ei synny niin suuria hittejä kuin Maa on syntinen laulu oli.
Suuret tuloksensa Mollberg saavutti kyseenalaisin menetelmin. Dinosaurus-dokumentissa elokuvaaja Esa Vuorinen kertoo, kuinka ”Molle saattoi olla uskomattoman paskamainen”. Maa on syntinen laulu -elokuvassa ensimmäisen elokuvaroolinsa tehnyt Maritta Viitamäki muistaa, miten Mollberg ohjasi amatöörinäyttelijöitään lyömällä ja haukkumalla. Saman elokuvan kuvannut Kari Sohlberg kertoo jo tutun tarinan siitä, kuinka syntymättömän vasikan hengellä ja kärsimyksellä ei ollut Mollbergille mitään merkitystä.
Mollberg Siunatun hulluuden kuvauksissa. Kuva: Antero Tenhunen
Vaikka Dinosauruksessa pääosassa ovat ikävät kokemukset, niin kaikkea pahaa oloa ei kuitenkaan oksenneta katsojan eteen. Mollbergin hyviä puolia kerrataan myös, ja ne liittyvät enemmänkin toistuviin luonteenomaisiin piirteisiin kuin yksittäisiin tapahtumiin. Sama mies, jolla oli tapana ottaa joka kuvauspäivä joku palkollisistaan silmätikukseen ja koko ryhmän edessä nöyryytettäväksi, osasi toisaalta olla reilu palkanmaksaja ja uskollinen työnantaja.
Dinosaurus hyppää kokonaan Mollbergin lapsuuden yli eikä kameran eteen ei ole marssitettu vanhoja koulukavereita tai mökkinaapureita. Pääpaino on tehdyissä töissä ja työkavereissa, ja suurin osa dokumentista kertoo Maa on syntinen laulu-, Milka- ja Tuntematon sotilas -elokuvien teosta. Koko touhussa on sitä samaa rehellisyyttä kuin Mollbergin parhaimmissa elokuvissa.
Dinosaurus ei kuitenkaan ole ainoastaan menneiden kertaamista ja punnitsemista, vaan Veikko Aaltonen on ottanut mukaan muutamia nykypäivän ohjaajia kertomaan suhteestaan Mollbergin elokuviin ja keskustelemaan ohjaajien työskentelytavoista. Dokumenttinsa Aaltonen päättää pohdintaan siitä, onko suomalainen elokuva menettänyt sielunsa, sydämensä ja merkityksensä tavoitellessaan suuria katsojalukuja, Elokuvasäätiön päättäjien myönteisiä ratkaisuja ja sellaista työilmapiiriä, jossa varmasti kenelläkään ei ole suru puserossa.
Dinosaurus esitetään Tampereen elokuvajuhlilla 10. maaliskuuta alkaen, Yle Areenassa 15. maaliskuuta alkaen ja Yle Teemalla 17. maaliskuuta.