Marian paratiisi (2019)

Zaida Bergrothin neljäs pitkä elokuva Marian paratiisi pohjautuu Anna Viitalan näytelmään Maria Åkerblomista (1898–1981), nuoruudessaan otsikoihin päässyttä uskonlahkon johtajaa, joka vietti kahdeksan vuotta kuritushuonevankina murhayrityksestä. Bergrothin elokuvan alkuteksteissä tehdään selväksi, että se pohjautuu todelliseen henkilöön, mutta on muuten fiktiivinen. Sitä se todella on, jopa siinä määrin, että Åkerblomin nimen käyttäminen tuntuu pelkältä rahastukselta.

Viitalan ja Jan Forsströmin kirjoittamassa elokuvassa eletään 1920-luvun puoliväliä. Pohjoisessa kasvanut nuori Salome (Satu Tuuli Karhu) on viettänyt koko elämänsä ankeiden kiihkouskovaisten seurassa. Aikuisikään ehdittyään hän lähtee Helsinkiin liittyäkseen Åkerblomin (Pihla Viitala) kulttiin, jossa hänestä tulee nopeasti Åkerblomin suosikki. Jotta Salome näkisi asioiden todellisen laidan, tarvitaan yksi selväjärkinen vieras (Saga Sarkola), mutta silmien avaaminen ei silti käy hetkessä.

Lähes kokonaan Virossa kuvattu elokuva alkaa toivottoman teennäisenä. Bergroth ja kuvaaja Henri Blomberg ovat tehneet elokuvan kuin se sijoittuisi tähän päivään, toisin sanoen visuaalista ilmettä ei ole pyritty vanhentamaan mitenkään. Ulkokuvia on hyvin vähän ja näytelmäsovituksien helmasynnit alkavat nopeasti kasaantua. Suurempi ongelma on kuitenkin se, etteivät ihmiset tai tilanteet tunnu aidoilta. Uskottaviakaan ne eivät ole: amerikkalaiselokuvista tutut oikeudenkäynnit ja palmumaiset komisariot tuntuvat tyylirikoilta.

Roolihahmoihin tulee jotain elämää vasta siinä vaiheessa, kun Viitalan Åkerblom jää taka-alalle ja Karhun Salome nousee päähenkilöksi. Eritoten Karhun ja Sarkolan yhteiset kohtaukset pelastavat paljon, mutta eivät tarpeeksi.

LISÄMATERIAALI:

Ei mitään lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: