Fingerpori (2019)

Pertti Jarlan toisinaan hyvinkin oivaltavaan sarjakuvaan pohjautuva Fingerpori on komedia vailla hauskuutta ja aitoutta. Haaste on kieltämättä ollut erittäin suuri: siirtää verbaalisiin nokkeluuksiin perustuva sarjakuva elokuvaksi siten, että roolihahmojen sutkautukset säilyvät, mutta he olisivat myös aitoja ihmisiä. Vaikka lopputuloksen perusteella sitä onkin vaikea uskoa, Mikko Koukin esikoiselokuvan käsikirjoitus on mennyt läpi useammalla eri taholla aina Elokuvasäätiötä myöten.

Kaupunginjohtaja Homelius (Kari Väänänen), vätys Heimo Vesa (Santtu Karvonen), Krapula-Päivi (Pirjo Lonka) ja Rivo-Riitta (Jenni Kokander) seikkailevat kukin omassa tarinassaan, joissa yhdistävänä tekijänä ovat perhe ja rakkauselämä. Homeliuksen vaimo lähtee kävelemään ja Heimon natsianoppi tulee kylään, kun taas Krapula-Päivi ja Rivo-Riitta etsivät elämänkumppaniaan.

Näiden ”kommellustensa” aikana roolihahmot toistelevat Jarlan sarjakuvan tunnetuimpia nokkeluuksia juhannussimasta lähtien. Herääkin kysymys, kenelle elokuva oikein on tehty? Fingerporia lukeneet tuskin jaksavat nauraa samoille jutuille elokuvan muodossa, vaikka elokuva olisi hyväkin, mutta tällä Fingerboringilla ei ole mitään tarjottavaa: kuluneista ja ennalta arvattavista vitseistä yksikään ei edes hymyilytä. Kaikki on vedetty sillä tavoin yli, ettei mikään näistä roolihahmoista voi tuntua aidolta ja näin ollen niiden kohtalosta ei voi välittää. Elokuvallisuuteen ei ole panostettu muuten kuin lisäämällä värimäärittelyssä kuvaan keltainen suodatin, jonka pitäisi jonkin logiikan mukaan houkutella teattereihin katsojia. Elokuvaan on lipsahtanut myös muutamia ilmeisen tahattomia fingerporilaisia vitsejä, sillä lavasteiden teksteistä on ollut vastuussa ihminen, joka ei osaa suomen kielioppia.

LISÄMATERIAALI:

Dokumentti elokuvan kuvauksista ja musiikkivideo.

BLU-RAY-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: