Pieniä suuria valheita (2018)

Pettävän vaimonsa jättänyt pappi (Mikko Nousiainen) muuttaa kouluikäisen poikansa kanssa pienelle kainuulaiselle paikkakunnalle, jossa on määrä aloittaa uusi elämä. Se ei kuitenkaan ala kovin ruusuisesti, kun vastaanotto pienessä yhteisössä on vähintäänkin kylmä. Asunto, jonka piti olla kalustettu, onkin tyhjä. Isä on heti seurakunnan muiden työntekijöiden silmätikkuna ja poika joutuu koulukiusatuksi. Tilanne alkaa eskaloitua, ja hyvin äkkiä elämän jatkaminen uudellakaan paikkakunnalla näyttää toivottomalta.

Matti Kinnusen ohjaama ja yhdessä Juha Koirasen kanssa käsikirjoittama Pieniä suuria valheita on elokuva pienistä kylistä ja kunnista, joissa kaikki tuntevat toisensa ja varsinkin toisten asiat, omiaan paremmin. Aiheessa ei ole mitään uutta, mutta koska se on jokapäiväistä todellisuutta suurten kaupunkien ulkopuolella, on se aina myöskin ajankohtainen. Sen lisäksi aihe on hyvä ja perin suomalainen, puhutellen suurempaa osaa kansasta kuin toisaalta kertomukset kaupunkilaisten kylmyydestä, jota kyllä löytyy yhtä paljon maalaistenkin keskuudesta. Tällaisten tarinoiden tapahtumapaikan vaihtuminen yhdestä maakunnasta tai läänistä toiseen tuo juttuun oman lisänsä, kuten nyt Kainuun tapauksessa. Muukalaiset otetaan siellä kuitenkin eri tavalla vastaan kuin vaikkapa Pohjanmaalla.

Mikko Nousiainen tekee mainion roolin Harrina, joka on lyhyen ajan sisällä menettänyt työnsä ja vaimonsa – uskoa on tuskin koskaan ollutkaan, vaikka pappi onkin. Harri on enemmän kansanpalvelija kuin piruja seinille maalaileva kansanvalistaja.

Pieniä suuria valheita on kärjistetty kuvaus todellisuudesta, äärimmäisyyksien tarina, jossa vakava draama ja yhtä vakava musta huumori kulkevat käsi kädessä. Yllätyksellinen se ei ole, mutta viehättävä todenmukaisuudessaan ja talvisen Kuusamon jylhien maisemien ansiosta (vaikka epätarkkoja kuvia ja yksi nykiväkin kuva on mukana). Elokuvaa katsoessa on varma siitä, että Kinnusella, Koirasella tai molemmilla on sekä kokemusta pienistä paikkakunnista että työskentelystä ärsyttävien idioottien kanssa. Jälkimmäistä sakkia tässä tarinassa edustaa seurakunnan kyylä ja rautalangastavääntäjä Irja (mainio Ona Kamu), joka (kirjaimellisesti) kaikessa yksinkertaisuudessaan on tuttu hahmo jokaisesta suojatyöpaikasta.

Tavanomaisesta poiketen tässä elokuvassa päähenkilölle ei synny uutta romanssia, vaikka hetken aikaa siltä näyttääkin, kun viehättävä ja oman arvonsa tunteva terveydenhoitaja (Meri Nenonen) tulee mukaan tapahtumiin. Tietysti se olisi ollut myyvämpi loppu kuin nyt käytetty.

Pienillä, mutta ei olemattomilla resursseilla tehty Pieniä suuria valheita on kyllä tutunlainen ja yllätyksetön tarina, mutta se onnistuu yksinkertaisessa tavoitteessaan: sen päähenkilöihin on helppo samastua ja se herättää vastakaikua kaikissa suomalaista elämää hieman omaa synnyinpaikkakuntaansa laajemmassa perspektiivissä katsoneessa.

LISÄMATERIAALI:

Traileri.

DVD-JULKAISU:

Erittäin pehmeä kuva.

TALLENNEFORMAATIT: