Armomurhaaja (2017)

Teemu Nikin kolmas pitkä elokuva Armomurhaaja on tarina kahdesta miehestä jollakin pienellä paikkakunnalla, jossa nämä pari tärähtäneempää tapausta ovat jo ilmeisen tuttu näky. Veijo Haukka (Matti Onnismaa) pyörittää autokorjaamoa ja tekee siinä sivussa armomurhia lemmikkieläimille. Mitä tahansa elikoita Veijokaan ei tapa, ainoastaan hänen kaltaisiin kohtalon runtelemia surullisia tapauksia. Kun hän saa lopetettavakseen paikallisen idiootin (Jari Virman) terveen koiran, Veijo päättää säästää rekun hengen ja ottaa sen lemmikikseen. Tästä seuraa lopulta yhteenotto idiootin kanssa, onhan tämä juuri liittynyt muiden idioottien joukkoon uuteen "Isämmaa ja elämän kova kolu"-tyyppiseen järjestöön.

Armomurhaajassa on paljon muutakin, muun muassa Hannamaija Nikanderin näyttelemä sairaanhoitaja Lotta, jolla on omat salaisuutensa. Eläimiä lopettavan Haukan ja sairaita hoitavan Lotan lisäksi elokuvassa on kolmaskin nokkelasti nimetty tyyppi, Vatanen (Jouko Puolanto), joka on kuin suoraan sketsisarjasta karannut tyyppi. Autokorjaamoa pyörittävällä Vatasella on liikanimi Tuhannen vitun Vatanen.

Nikin kahden aiemman elokuvan, 3 Simon (2012) ja Lovemillan (2015), tapaan Armomurhaaja jäi hyvin pienen yleisön elokuvaksi. Se on kuitenkin yksi niistä elokuvista, joiden kehnoa yleisömenestystä ihmeteltiin jo nyt ja ihmetellään tulevaisuudessa vielä enemmän. Armomurhaaja on nimittäin kaavasta poikkeava teos, anteeksipyytelemätön kuvaus ihmisistä, joista parhaimpien kaltaisia voi olla vain Suomessa.

Sari Aaltosen kuvaama vajaa puolitoistatuntinen elokuva tuotettiin vaatimattomalla 300 000:n euron budjetilla, mikä on toisaalta toiminut vain elokuvan eduksi. Nyt se on muutamaan tapahtumapaikkaan sidottu intiimi tarina, jonka loppuselvittelyn kuvauslokaatiosta 1970-luvun amerikkalaisten rikoselokuvien tekijätkin olisivat kateellisia. Kuvasto on ylipäätään tuttua jo Nikin lyhytelokuvista.

Ohjaaja yhdistelee sotien jälkeisen ajan koomista, mutta rakastavaa tapaa kertoa suomalaisista ja vanhojen hyvien aikojen yhdysvaltalaisia rikoselokuvia. Se on cocktail, josta voi helposti olla pitämättä, mutta jonka nähtyään on tunnustettava nähneensä tavanomaisesta poikkeavan elokuvan tekijöiltä, joilla on loppuun asti uskoa omaan näkemykseensä.

LISÄMATERIAALI:

Nikin lyhytelokuvat Kaveri (2008), Perintö (2008), Hyvä päivä (2011) ja Komero (2012).

DVD-JULKAISU: