Veljeni vartija (2018)

Jare "Cheek" Tiihosen elämäkertaelokuva Veljeni vartija ei ole mitenkään ainutlaatuinen tapaus suomalaisen elokuvan historiassa oikeastaan mitenkään: elossa olevista laulajista on aiemminkin tehty enemmän tai vähemmän väritettyjä elämäkertaelokuvia ja jopa silloin, kun aiheena oleva henkilö on ollut vielä kaukana eläkepäivistä. Mauno Kuusiston elämäntarinaa sivuava ja hänen itsensä tähdittämä, mutta runsaasti taiteellisia vapauksia ottava Kertokaa se hänelle... (1961) oli kuitenkin aivan toisen luokan filmi kuin JP Siilin Veljeni vartija.

Siilin ja Aleksi Bardyn käsikirjoittama Veljeni vartija kuvaa yhdysvaltalaisen valkoisen roskasakin rappiokulttuuria suomalaisessa ympäristössä. Päähenkilö on maailman kovin jätkä Jare (Antti Holma), jolla on samanaikaisesti lempeä ja kova isä (Kai Lehtinen), rakastava äiti (Anna-Leena Härkönen) ja identtinen kaksoisveli (Holmapa hyvinkin). Jare ja Jere ovat lapsesta saakka erottamattomat, kunnes he yläasteaikoinaan päätyvät hieman eri suuntiin matemaattisesti lahjakkaamman Jaren jäädessä kouluun ja Jeren lähtiessä elämän kovaan kouluun. Tyttöjen kanssa pelehtimisen, hummaamisen ja koulunkäynnin ohella pojat vetävät ihmisiä turpaan erinomaisin tuloksin: yksi isku riittää kaatamaan vastustajan kuin vastustajan suorilta jaloilta. Aina. Sitten Jare toteaa, että on hän on nähnyt elämää niin paljon ja oivaltanut näkemänsä, että hänen kannattaa alkaa kirjoittamaan rap-lauluja. Lopulta niistä tulee suosittuja, Jare saa pirusti rahaa, saatanasti naisia ja vitusti mainetta. Mutta kun on näitä kaikkea kolmea ja elämä hymyilee, on vaikea kirjoittaa vaikerruslauluja.

Veljeni vartija on sen aivan loppua lukuun ottamatta kyseenalaistamatonta päähenkilönsä käytöksen ja persoonan ihailua, vaikka siihen ei aihetta olekaan: elokuvan päähenkilöstä on mahdotonta pitää ja hänen kohtalonsa myrskyistä välittää. Tämä on eräänlaista teiniangista, jossa keskenkasvuinen päähenkilö kuvittelee koko maailman pyörivän hänen ja hänen loistavuutensa ympärillä; mikäli joku on eri mieltä, hän on väärässä ja kateellinen. Jaren aforismit ja viisaudet ovat kuin teinin YouTube-videosta. Sisällöltään Veljeni vartija on kokoelma kaikkien yhdysvaltalaisten "coolien" taiteilijakuvausten kliseiden toistoa ja dramatisointi kömpelöä. 35-vuotias Holma näyttelee Jarea ja Jereä jostakin kaksikymppisestä eteenpäin, vaikkei ilmeisen loistavasta fyysisestä kunnostaan huolimatta enää aivan kaksikymppisestä menekään. Aikuisen miehen elämänkokemuksella lienee melkoisen vaikea esittää täysin todellisuudesta vieraantunutta kaksikymppistä, ellei kyseessä sitten ole parodia, jollaiselta tämä tuntuukin – eikä tilannetta auta, että päähenkilö vähän väliä puhuu kameralle. Elokuvan välitekstit ovat yhtä kielioppivirheiden rypästä, mikä ehkä jollain kierolla tavalla sopii aiheeseen.

Siili, jonka edellinen pitkä näytelmäelokuva oli erittäin hyvin onnistunut viihteellinen pohjalaisfilmi Härmä (2012), tekee aina hyvännäköistä jälkeä, eikä Veljeni vartija ole suinkaan poikkeus. Siili ja kuvaaja Daniel Lindholm ammentavat yhdysvaltalaisen elokuvan estetiikasta ja siirtävät sen vaivattomalta näyttävällä tavalla suomalaiseen elokuvaan. Kuvaukseltaan Veljeni vartija onkin tämän vuoden kotimaisista tähän mennessä komeimpia, eikä olisi lainkaan ihme, jos Lindholm saa työstään parhaan kuvauksen Jussi-ehdokkuuden.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU: