Tyttö nimeltä Varpu (2016)

Pari vuotta sitten Selma Vilhusesta tuli historian vasta toinen suomalainen Oscar-ehdokas Pitääkö mun kaikki hoitaa? -lyhytelokuvallaan. Sittemmin Laulu-dokumenttielokuvan (2014) ohjanneen Vilhusen ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva on laadukas draama.

Vilhusen itsensä käsikirjoittama Tyttö nimeltä Varpu kertoo 12-vuotiaasta Varpusta (Linnea Skog), joka elää yksinhuoltajaäitinsä Sirun (Paula Vesala) kanssa Helsingissä. Siivoojana työskentelevälle Sirulle raha on tiukassa, mutta silti hän kustantaa tyttärensä ratsastusharrastusta. Hevostilalla Varpu voi viettää aikaa ja tuntea itsensä hemmoteltuja, rikkaita ikätovereitaan huonommaksi tai ainakin vähempiosaiseksi.

Jossain määrin Varpu joutuu pitämään huolta äidistään, joka ei kahdentoista vuodenkaan jälkeen tunnu olevan täysin valmis äidiksi. Oulussa asuvaa isäänsä (Lauri Maijala) Varpu ei ole koskaan tavannutkaan. Äidin silmän välttäessä Siru on kavereidensa kanssa varastelemassa autoja. Kun Siru unohtaa tyttärensä syntymäpäivän, Varpu varastaa vanhan Saabin ja lähtee kohti Oulua tapaamaan isäänsä.

Uskottavasta ja yksinkertaisesta tarinasta löytyy yllätyksellisyyttäkin. Värikkään juonen sijaan elokuvan keskipisteenä ovat roolihahmot, 12-vuotiaan tytön kasvutarina sekä hänen suhteensa äitiinsä ja isäänsä. Kolmen pääroolin esittäjiä valittaessa on onnistuttu erinomaisesti. Teatteri- ja elokuvaohjaajanakin tunnettu Lauri Maijala on ensimmäisessä elokuvaroolissaan energinen ja omalaatuisuudessaan karismaattinen. Vesalaa ja Maijalaa vieläkin vaikuttavampaa työtä tekee 12-vuotias Skog. Ensimmäisessä elokuvaroolissaan nähtävä tyttö on suomalaisittain harvinaisen vakuuttava lapsinäyttelijä.

Kuten näyttelijäsuorituksetkin, on Tyttö nimeltä Varpu myös teknisesti varmasti hallittu kokonaisuus. Taitavan Tuomo Hutrin kameran läpi melankolisesta syksystä tulee tunnelmallisesti sopiva tausta tarinalle, jonka täytyi tapahtua juuri syksyllä.

 
LISÄMATERIAALI:

Kolme lyhyttä dokumenttia elokuvan kuvauksista sekä elokuvan traileri.

BLU-RAY-JULKAISU: