kummeliv

KUMMELI V
Suomi 2014

Ohjaus: Aleksi Mäkelä
Käsikirjoitus: Heikki Vihinen, Timo Kahilainen, Heikki Silvennoinen
Tuotanto: Aleksi Mäkelä, Markus Selin / Nummela Filmi; Timo Kahilainen / Porkkana Ryhmä
Pääosissa: Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen, Heikki Hela, Heikki Vihinen

1 tunti 42 minuuttia


Vuosina 1995, 1997, 2006 ja 2008 valmistuneet neljä aikaisempaa Kummeli-elokuvaa osoittivat, että nyt jo lähes neljännesvuosisadan pystyssä pysyneen koomikkoryhmän huumori puree ja kiinnostaa television lisäksi myös valkokankaalla. Samoihin aikoihin, 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, Aleksi Mäkelän ohjaamat elokuvat pyörivät täysille saleille ja Mäkelästä tuli harvinainen nykypäivän suomalaisohjaaja: tekijä, jolla on yhtenäinen ja helposti tunnistettava tyyli.

Nyt nämä kaksi menestystarinaa on saatettu yhteen tekemään viides Kummeli-elokuva, joka eroaa hyvinkin radikaalisti sarjan aikaisemmista osista. Ensimmäisenä eroavaisuutena on mainittava sellainen huumori ja sentyyppiset vitsit, joita ei ole tottunut Kummeliin yhdistämään. Näissä Kummeleille epätyyllisissä vitseissä liikutaan mustan komedian rajamailla ja henkilöt ovat enemmänkin vastenmielisiä kuin hauskoja reppanoita. Kyseiset kohdat elokuvasta eivät tätä kyseistä katsojaa erityisemmin huvittaneet, mutta Finnkinon teatterin yleisössä kyllä riitti naurua tuolloinkin. Kuitenkin nämä kohdat ovat niitä, joiden takia on melkeinpä mahdotonta päättää, onko Kummeli V – yksinkertaisesti ilmaistuna – kolmen vai neljän tähden filmi. Muilta osin elokuva on kuitenkin taattua Kummeli-huumoria, joka jaksaa huvittaa vuodesta toiseen.

Toinen suuri eroavaisuus edellisiin Kummeli-filmeihin nähden on se, että tällä kertaa kyseessä on todellakin suurelle valkokankaalle tehty elokuvallinen teos. Itse asiassa Kummeli V on visuaaliselta anniltaan ja ohjausjäljeltään suurisuuntaisinta, mitä jopa Mäkelä on tehnyt. Erinomaisen hyvin rytmitetty tarina kulkee läpi eri vuosikymmenten ja tapahtumapaikkojen sekä lukuisten henkilöhahmojen. Kummeli V nimittäin kertoo yhden suuren tarinan, johon liittyy monta eri aikakautta ja tapahtumapaikkaa.

Nykypäivään sijoittuu kaksi lopulta yhdistyvää kertomusta. On ryhmä pienen maalaiskylän lapsellisia ja harmittomia peräkamaripoikia (Kummelit ja Markku Toikka), jotka alkavat vihdoinkin viidenkymmenen ikävuoden lähestyessä aikuistua, tosin vain sen verran kuin se heille on mahdollista. Toisaalla on suomenruotsalaisen naisen kanssa avioon menneen entisen basistin (Hela) kotitalo, jota miehen vanha ystävä ja bändikaveri, sikamainen mulkku (Silvennoinen) saapuu kunnostamaan.

Tämä entinen basisti on nykyään graafinen suunnittelija, jonka tärkein työnantaja on appiukon (Tom Pöysti) firma, joka vastaa myös erään elokuvaohjaajan (Ville Myllyrinne) uuden Excalibur 4 -elokuvan markkinointimateriaaleista. Tosin itse leffaahan on valmiina vasta osa, lisää rahaa tarvitaan ja ulkomaisia sijoittajia yritetään houkutella mukaan. Näiltä osin tehdään osuvaa farssimaista huumoria muutamastakin suuresta suomalaisesta elokuvahankkeesta, joista on lehdissä kirjoitettu enemmän kuin mihin on ollut aihetta. Osansa saa myös toisen tällaisen projektin ohjaaja – mutta ei se riihimäkeläissyntyinen.

Peräkamaripoikien, basistin kumppaneineen sekä elokuvantekoryhmän lisäksi nähdään elokuva elokuvassa -tyyppinen kertomus mainitusta Excalibur 4 -filmistä sekä muistellaan 1960-luvun Pohjanmaalla tapahtunutta tragediaa, jonka keskipisteessä on eräs urkukorjaaja ja harvinaisen kova panomies (Silvennoinen). Urkukorjaajien tarina olisi jopa oman aivan oman elokuvansa, se on elokuvallisiltakin ansioiltaan kaikkein komein ja yhtenäisin. Tosin Excalibur 4 -pätkissä Mäkelä on  matkinut 1980-luvun kansainvälisiä seikkailu- ja fantasiaelokuvia niin erinomaisen hyvin, että näitä pätkiä katsellessa huomaa yllätyksekseen hetkeksi unohtaneen kyseessä olevan Kummeli-elokuva ja tarina ensisijaisesti jostakin aivan muusta kuin mitä nyt nähdään. Näin siitäkin huolimatta, että miekkasankari on Timo Kahilainen pitkässä peruukissa. Elokuvassa on viittauksia myös moniin muihin Hollywood-filmeihin.

Kummelien ja Mäkelän elokuvista on oltu montaa mieltä ja ollaan edelleenkin, mutta Kummeli V:n tapauksessa kritiikki väistämättömästi kohdistuu huumoriin – ei sen sisältörikkaan käsikirjoituksen rakenteeseen tai filmin toteutukseen, vaan siihen, mikä on vain ja ainoastaan makuasia. Basistin vastenmielinen ystävä oli selvästi toisten mielestä hauska, minun mielestäni ei. Elokuvan viimeinen jakso ei myöskään erityisemmin huvittanut, mutta ei myöskään ärsyttänyt kuten Silvennoisen tulkinta elähtäneestä rock-muusikosta.

Itsestäänselvyytenä mainittakoon, että Kahilainen, Silvennoinen, Hela ja Vihinen kuuluvat edelleen suomalaisten komedianäyttelijöiden kärkikastiin. Elokuvan muista näyttelijöistä erityismaininnan ansaitsee Markku Toikka, josta olisi tämän filmin perusteella saatu hyvä viides jäsen Kummeli-ryhmään. Parastaan panee myös Ville Myllyrinne, jonka humoristinen ja hieman väritetty tulkinta Antti Jokisesta on harvinaisen osuva.

Se on kuitenkin selvää, että Kummeli V tarjoaa monet hyvät naurut, viihdyttää ja toteutukseltaan ylittää helposti ne vaatimukset, mitkä valkokankaalla esitettävälle elokuvalle tulee asetettua. Kummeli V on sarjan ehein, vaikkakaan ei siis vieläkään täysin ehjä kokonaisuus, ja sellaisena myöskin sarjan paras.

tahti2


Kummeli V elokuvateattereissa 19.2.

 

Osta tämä elokuva

 | 

Ensi-illat

Keskiviikko 22.5.

aladdinjuliste

Perjantai 24.5.

phenomenajul ternetninjajul

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

elvisjaonervajuliste angrybirds2teaserjul aatosjaaminejuliste veeranmaaginenelamajuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja