alanuolase

ÄLÄ NUOLASE...
Suomi 1962

Ohjaus: Aarne Tarkas
Käsikirjoitus: Aarne Tarkas
Tuotanto: T. J. Särkkä / Oy Suomen Filmiteollisuus (SF)
Pääosissa: Leo Jokela, Tommi Rinne, Helge Herala, Elina Salo

1 tunti 47 minuuttia


Kymmenessä vuodessa yli 30 elokuvaa ohjannut ja niistä myös valtaosan käsikirjoittanut Aarne Tarkas oli parhaassa luomisvimmassaan 1950-luvun lopulta aina vuoteen 1963 saakka. Siirtyminen kokonaan Suomen Filmiteollisuuden leipiin antoi Tarkakselle mahdollisuuden tehdä kuusikin elokuvaa vuodessa, joista yleensä puolet olivat hyviä ja ovat kestäneet aikaa. Yksi Tarkaksen parhaimmista filmeistä on Älä nuolase..., jonka eteen ohjaaja-käsikirjoittaja on selvästi nähnyt enemmän vaivaa kuin yleensä. Siitä huolimatta sitä vaivaa samanlainen epätasaisuus kuin valtaosaa hänen muistakin töistään.

Älä nuolase... alkaa yksinkertaisesti, mutta erittäin hienosti. Jaakko (Leo Jokela) ja Timo (Tommi Rinne) ovat jälleen kerran yövuorossa pienen kylän huoltoasemalla, jonka yömyöhän asiakkaat rajoittuvat lähinnä Helsinkiin matkalla olevista rikkaista miehistä, joilla on komeat autot ja vielä komeammat naiset. Ruokatunnilla kaverukset kuuntelevat radiosta veikkaustuloksia, jotka paljastavat heidän voittaneen päävoiton, 16 miljoonaa markkaa (eli noin 350 000 euroa). Siinä jo ehditään innostua, suunnitella tulevaa ja haukkua nykyinen pomokin (Uljas Kandolin), joka sattuukin nämä puheet kuulemaan.

alanuolase alanuolase

Kun aamu sarastaa, Jaakko ja Timo ovat työttömiä. Aamun lehti paljastaa, että täysosumia on ollut kymmeniä, eikä lopullinen voitto-osuus ole verojen jälkeen kuin noin 600 000 markkaa (vajaat 15 000 euroa). Sillä ei aloiteta uutta elämää, ei syödä hienoissa paikoissa eikä tapailla hienoja, rikkaita naisia. Kaveriaan älykkäämpi Jaakko kuitenkin keksii, että he voisivat laittaa kaikki voittorahat yhden kortin varaan; ryhtyä esittämään kahta amerikansuomalaista öljymiljonääriä, yrittää päästä piireihin ja naida rikkaat nuoret naiset. Kun heidän todellinen taustansa lopulta paljastuisi, eivät tytöt kehtaisi skandaalinpelossa ottaa heistä avioeroa.

Kaverusten suunnitelma alkaa nopeasti toimia, kunnes he sitten saavat seurakseen oikean amerikansuomalaisen, Billin (Helge Herala), onnenonkijan, joka alkaa kiristää uusia ”kavereitaan”. Jaakon neuvokkuuden ansiosta hän ja Timo nousevat kuitenkin uudelleen jaloilleen, kunnes jälleen edessä on uusia, yllättäviä vastoinkäymisiä.

Vauhtia Tarkaksen komedioista puuttui hyvin harvoin, mutta ikävä kyllä Älä nuolase... on juuri niitä filmejä, joka olisi kaivannut tyypillistä Tarkas-elokuvan nopeutta. 113-minuuttisena se on ohjaaja-käsikirjoittajansa uran pisin filmi, jonka alku ja loppu ovat erinomaisia, mutta kaikki niiden välissä oleva ”vain” hyvää. Melko rankallakin kädellä tehty tiivistäminen olisi auttanut pitämään vauhtia yllä, joka olisi tehnyt vitseistäkin tehokkaampia. Nyt kohtaukset etenevät liian hitaasti – liikaa niitä ei sinänsä ole.

Elokuvan erittäin komeasti kuvattu alku sijoittuu iltaisen huoltoaseman sisätiloihin ja pihamaalle, kun taas elokuvan niinikään komea loppu tapahtuu sekin ulkosalla. Molemmat, eritoten alku, ovat upeaa katseltavaa. Elokuvan keskiosa, joka on pääasiassa kuvattu studiossa ja valtaosa tapahtumista sijoittuu tietysti päiväsaikaan, on kömpelösti ylivalaistu, joka tuo teokseen filmatun teatterin tuntua. Kameratyöskentely Jaakon ja Timon uuden asunnon sisäkuvissa on paikoitellen jopa staattista, joka taas ei ainakaan lisää vauhdikkuutta.

alanuolase alanuolase

Käsikirjoituksen suhteen Älä nuolase.. on tyypillistä Tarkasta, dialogeineen, ihmistyyppeineen ja juonenkulultaankin. Kaksi tavallista, hienoa, mutta köyhää miestä haaveilevat rikkauksista, mutta saavat huomata, että raha ei tuo onnea, eivätkä rikkaat ihmiset välttämättä ole erityisen mukavia. Loppu, jossa molemmat pojat olisivat jääneet pennittömiksi olisi ollut liian ennalta arvattava, kun taas sellainen skenario, missä molemmat pääsevätkin rikkaisiin naimisiin ja eläisivät elämänsä onnellisina loppuun asti olisi liian satumainen ja isku vasten järjen kasvoja. Kumpikaan loppu ei toteudu Tarkaksen filmin kohdalla, vaan hän on kulkenut kultaista keskitietä, joka on tässä tilanteessa johtanut parhaaseen mahdolliseen loppuratkaisuun.

Sanomattakin on selvää, että Leo Jokela on roolissaan loistava, niin vakavammasta kuin koomillisesta puolesta hienosti selviytyvä mestari. Tommi Rinne, joka varsinkin Tarkaksen ohjauksessa teki useita hyviä komediarooleja 1960-luvun alussa, on hänkin mies paikallaan; energinen, iloinen ja hauska. Helge Heralan tehtävänä on näytellä ärsyttävää miestä, missä hän ylinäyttelystään huolimatta tai siitä johtuen onnistuu erinomaisesti; hänen Billistään tulee niin ärsyttävä tyyppi, että se onnistuu latistamaan katsojankin mielen.

Sivuroolien esittäjistä on mainittava Risto "Roisto-Risto" Mäkelä epäonnisena varkaana ja yhden teatteriroolin näyttelijänä, joka palkataan esittämään Jaakon ja Tomin hovimestaria, Leni Katajakoski Tomin entisenä heilana ja varsinaisena onnenonkijana sekä Elina Salo kilttinä köyhänä tyttönä, joka hänkin tavoittelee rikasta miestä pelastamaan hänet kyökin puolelta. Jostain syystä, ehkä ”sisäpiirin” vitsinä, Tarkas on palkannut Jalmari Rinteen näyttelemään yhtä rahamiestä, jonka tytärtä Tomi (Jalmarin poika Tommi Rinne) tavoittelee.

tahti2tahti2


LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

  Julkaisija: Finnkino, 2009
  Tekstitys: Ei tekstitystä
  Ääni: Dolby Digital 1.0
  Kuva: 4:3 (1.33:1), mv
  Levyjä: 1

s Uusi ikärajaluokittelu v. 2013, vanha ikäraja K12.

Julkaistu erillisjulkaisuna (loppuunmyyty) ja osana Ohjaajana Aarne Tarkas 3. -kokoelmaa yhdessä elokuvien Villin Pohjolan kulta (1963) ja Turkasen tenava! (1963) kanssa (sekin loppuunmyyty).

Osta tämä elokuva

 | 

Ensi-illat

Keskiviikko 22.5.

aladdinjuliste

Perjantai 24.5.

phenomenajul ternetninjajul

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

elvisjaonervajuliste angrybirds2teaserjul aatosjaaminejuliste veeranmaaginenelamajuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja