4K UHD -arvostelussa Sisu 2 (2025)

Sisu 2 on yli 10 miljoonan euron budjetillaan yksi kaikkien aikojen kalleimmista suomalaisista elokuvista, joskin sen kotimaisuusaste voisi olla korkeampikin, nimittäin koko elokuva on kuvattu Virossa.

Suomelle vieras maisema esittää vuoden 1946 luovutettua Karjalaa, jonne Aatami Korpi (Jorma Tommila) ajaa kuorma-autollaan aikomuksenaan purkaa kotitalonsa ja tuodat hirret uuden rajan paremmalle puolelle uudelleen pystytettäväksi. Tieto hänen rajanylityksestään kulkee nopeasti jostakin jumalan selän takaa Kremliin ja sieltä Siperiaan, jossa uutisen seurauksena partisaanijohtaja (Stephen Lang) lasketaan vankilasta vapaaksi sillä ehdolla, että tämä tekee Korvesta lopun. Korpi ei tiedä, että pian hänen kintereillään liikkuva ja kaikkea mahdollista tulivoimaa käyttävä partisaanijohtaja tuntee hänen perheensä sotavuosilta.

Jalmari Helanderin ohjaama ja käsikirjoittama Sisu 2 on tietenkin yhtä korkealentoinen elokuva kuin edeltäjänsäkin, joten järkeä tai logiikkaa ei tästä kannata etsiä. Käsikirjoitus on selvästi ykkösosaa parempi: juoni on pirun yksinkertainen, mutta mukaan on ripoteltu Korven henkilöä valaisevia yksityiskohtia ja runsaasti huumoria, joka tällä kertaa pääsee useasti naurattamaan ääneen ja on muutenkin lähellä Helanderin esikoiselokuva Rare Exportsin (2010) hauskuutta.

Sisu 2 nostaa myös esille tärkeän historiallisen tosiasian, teeman, jota on käsitelty suomalaisessa näytelmäelokuvassa häpeällisen vähän: ryssän partisaanien tekemät sadistiset joukkomurhat, joiden uhriksi joutuivat rajaseutujemme siviilit ikään tai sukupuoleen katsomatta. Sisu 2:ssa ei kuvata niitä hirmutekoja – se seikka kertonee Helanderin kunnioituksesta noita todellisia uhreja kohtaan – mutta ryssän partisaanien sadismi on elokuvan johtavia teemoja. Toinen tärkeä teema on muutamalla osuvalla sivalluksella piirretty kuva kaiken menettäneen miehen surutyöstä primitiivisimmillään.

Kuten ensimmäinen Sisu, on sen jatko-osan toimintakohtaukset yksi toisensa jälkeen rakennettu kliseistä eikä mitään omaa ole mukana. Monista visuaalisista viittauksista klassikkoelokuviin hauskin on Tappajahain (1975) kohokohdan mukaelma.

Onneksi nämä kliseiset toimintakohtaukset on tehty hyvin, joskin monet digitaaliset visuaaliset tehosteet ovat kehnonpuoleisia. Sen sijaan, että esimerkiksi kuvia metsän yllä lentävistä hävittäjistä olisi tehty pienoismallien avulla, on ne tehty tietokoneella. CGI-tekniikka antaa mahdollisuuden tehdä mitä vain toimintakohtauksia, mutta aidon, kameran silmän läpi syntyneen kuvan teho on aivan toista luokkaa.

Sisu 2 on ennen kaikkea Helanderin ja kuvaaja Mika Orasmaan taidonnäyte. Kuvakerronta on tehokasta, rytmi erinomainen ja kuvaus alusta loppuun saakka parasta, mitä suomalaisen toimintaelokuvan saralla on saatu aikaan. Nyt eivät ole olleet köyhät liikkeellä, kun on lähdetty vuokraamaan optiikkaa ja valaisukalustoa. Harmillista, ettei yhtä sävykästä ja filmillistä kuvausta nähty Orasmaan kuvaamassa Tuntemattomassa sotilaassa (2017), jonka kaikenpuoleinen laimeus ulottui sen värimäärittelyyn saakka. Onneksi Sisu 2 ei ole laimea.

Ensimmäinen Suomessa julkaistu 4K UHD -tallenne suomalaisesta elokuvasta, samoin ensimmäinen, jossa on Dolby Atmos -ääniraita. Erinomainen lätty.