Blu-ray-arvostelu: Kesäkirja (2024) on komea audiovisuaalinen kokemus, joka olisi kaivannut juonta

Tove Janssonin 1970-luvulla ilmestynyt romaani Kesäkirja on nyt filmattu ensimmäisen kerran, Kotkan saaristossa, osin suomalaisin voimin ja varoin. Kaksi tavanomaisesta poikkeavaa komediaa, nokkela The One I Love (2014) ja mainettaan paremin Windfall (2022), sekä scifi-elokuvan The Discovery (2017) aiemmin ohjanneen Charlie McDowellin ensimmäinen pienimuotoinen draamaelokuva on kaunista katseltavaa ja kuunneltavaa, ei juuri muuta.

Glenn Close on isoäidin roolissa ja näyttelee raihnaisempaa kuin onkaan. Isoäiti on kallioisella saarella kesänvietossa poikansa (tai vävynsä, roolissa joka tapauksessa Anders Danielsen Lie) ja tämän kouluikäisen tyttären Sophian (Emily Matthews) kanssa. Kesän aikana Sophia ja isoäiti viettävät aikaa yhdessä, leikkivät, seikkailevat ja käyvät keskusteluita muun muassa kuolemasta. Kaikessa tässä on runsaasti suomenruotsalaisuutta ja hyvin vähän suomalaisuutta.

Super-16-menetelmällä kuvattu Kesäkirja on erittäin komea elokuva ja se ottaa kaiken irti suomalaisesta saaristosta; vastaavaanlaista audiovisuaalista saaristoelämystä ei ole aiemmin tarjonnut yksikään kotimainen elokuva. Tällä kertaa tosin kotimaisuus on vain osittaista, etenkin visuaalisuudessa, kun ohjaaja ja kuvaaja ovat ulkomaalaisia. Kuvauksesta vastaa norjalainen Sturla Brandth Grøvlen (yhden oton saksalaiselokuva Victoria, Thomas Vinterbergin Yhdet vielä), jonka kanssa McDowell teki myös The Discoveryn (2017). Suomalainen Micke Nyström vastaa hienosta äänisuunnittelusta.

Kesäkirjassa on tunnelmaa ja hellästi käsiteltyjä tunteita, mutta juoni olisi tehnyt poikaa. Ilman sitä kerronnaltaan ja muodoltaan realistinen elokuva ei oikein sytytä, oli se sitten miten komea tahansa.

Kerrankin kotimainen elokuva, jonka teosta olisi mielellään nähnyt dokumentin. Eipä ole tarjolla.