Sampo ba
Suomalaista kansallismaisemaa anamorfisena laajakuvana Sammossa.

Lähes kokonaan neuvostoliittolaisin voimin syntynyt Sampo (1959) ei ole uskollinen Kalevalan filmatisointi, mutta visuaalisuutensa ansiosta se on sykähdyttävä katselukokemus kerta toisensa jälkeen. Mikä sisällössä menetetään, se anamorfisessa laajakuvauksessa, massiivisissa lavastuksissa, jylhissä maisemissa ja suurissa joukkokohtauksissa voitetaan.

Anamorfisen laajakuvan eli scopen rinnalla Sammosta kuvattiin samanaikaisesti normaalioptiikkaa käyttänyt academy-versio, jonka kuvasuhteena on äänielokuvan aikana standardiksi tullut 1,37:1. Academy-versio sopi 2,35:1-kuvasuhteella kuvattua scope-versiota paremmin hyvin pieniin teattereihin sekä elokuvakiertueille, jotka kiersivät syrjäseutuja, kaupunkien kouluja ja kaikkia muita mahdollisia paikkoja. Siinä missä elokuvateatterit käyttivät 35-millistä filmiä, kiertävien näyttäjien matkassa oli kevyemmät ja heikkolaatuisemmat projektorit, joissa käytettiin 16-millistä filmiä. Scope-elokuvien näyttäminen onnistui 16-milliseltäkin filmiltä, mutta siinä oli omat tekniset haasteensa ja katsojan kannalta vaikutelma oli ikävähkö, sillä pieneltä kankaalta katsottuna scope-version kuva oli ärsyttävän pieni.

Sammon kuvausten alkaessa vuonna 1957 scope oli jo tehnyt läpimurtonsa Suomessakin ja elokuvan valmistuessa pari vuotta myöhemmin käytännössä jokainen suomalainen elokuvateatteri pystyi esittämään scope-elokuvia. Näin ollen Sammosta ei varmasti olisi tehty samanaikaisesti kahta eri versiota, mikäli se olisi ollut täysin suomalaista tuotantoa – eihän T. J. Särkän ohjaamaa Juhaakaan (1956) kuvattu scope-version rinnalla myös academy-versiona. Tilanne oli kuitenkin täysin toinen Neuvostoliitossa, jossa oli tuohon aikaan noin 100 000 elokuvateatteria tai muuta paikkaa, joissa elokuvia esitettiin. Päivänselvää on, ettei kaikille elokuvaprojektoreille löytynyt scope-linssejä ja näin ollen elokuvista oli syytä olla myös Moskovan ja Leningradin ulkopuolelle kelpaava academy-versio.

Sampohan oli tuotannolliselta, taloudelliselta ja taiteelliselta vastuultaan neuvostoliittolaista tekoa, Suomi-Filmi Oy:n rahoitusosuus oli siinä vähäinen ja päätäntävalta liki olematon. Suomalaiset oli todennäköisesti pyydetty mukaan ihan vain siksi, että neuvostoliittolaiset pääsivät esittelemään elokuvatuotantonsa resursseja ja toisaalta myöskin kuvaamaan Suomeen muutamia keskeisiä ulkokuvia. Jonkinlainen propagandamerkitys sillä lienee myös ollut: Sampo oli osoitus YYA-sopimuksen ajan suomalais-neuvostoliittolaisesta yhteistyöstä, jota tehtiin apulaisohjaaja Holger Harrivirran muistelmateoksen perusteella molemmin puolin yhtä pitkin hampain. Harrivirran tehtävänä oli olla mukana tuotannossa Suomen-kuvausten alusta aina jälkituotantoon saakka ja toimia venäjänkielisen version kanssa rinnakkain kuvatun suomenkielisen version dialogiohjaajana. Sen työn ohessa Harrivirta oli ohjaaja Aleksandr Ptushkon apulaisena, joskaan Harrivirran mukaan yhteistyö ei sujunut lainkaan. Harrivirta vastasi jälkituotantovaiheessa suomenkielisten versioiden leikkauksesta, dubbauksesta ja muista äänitöistä.

sampo59tyokuva3
Sammon kuvauksista. Kuva: KAVI

Elokuvateatterikierroksensa jälkeen Sampoa katseltiin Suomessa pitkään vain ja ainoastaan academy-versiona, joka pyöri myös televisiossa ja julkaistiin videokasettina. Tilanne muuttui vasta vuonna 2014, kun KAVI restauroi scope-version. Sen jälkeen on nopeasti unohdettu elokuvan academy-versio, jota jotkut ovat jopa pitäneet scope-versiosta tehtynä Pan & scan -versiona, mitä se ei missään nimessä ole. Pan & scan- ja Center cut -versiota tehtäessä laajakuvasta otettiin vanhan kuvaputkitelevision kuvasuhdetta (1,33:1) vastaava osuus, jota esitettäessä koko television kuvaruutu täyttyi kuvasta. Samalla tietysti huomattava osa kuvasta jäi näkymättömiin ja taideteos oli onnistuttu pilaamaan totaalisesti, vähät välittämättä elokuvantekijöiden oikeuksista. Tänä päivänä televisiot ovat laajakuvamallia, mutta esimerkiksi Yleisradio on alkanut tehtailla elokuvia "restauroidessaan" niistä uudella tavalla raiskattuja versioita, joissa 1,66:1-kuvasuhteella esitettäväksi tarkoitetut elokuvat rajataan uudelleen 1,78:1-kuvasuhteeseen. Lopputulos on sama kuin vanhemmassa mallissa: osa kuvasta jää näkymättömiin ja jälleen taideteos on onnistuttu pilaamaan.

Sammon academy-versio sen sijaan on jo alun perin kuvattu eri kuvasuhteella, eri linsseillä ja myös eri kameralla kuin scope-versio. Anamorfisilla linsseillä kuvattaessa kuva-ala on niin laaja, että esimerkiksi Sammossa Lemminkäisen äiti kävelee seitsemän askelta ottaakseen vastaan häävieraaksi saapuvan Väinämöisen. Academy-versio on kuvattu samassa lavasteessa ja samasta kulmasta, mutta kuva-ala on pienempi ja Lemminkäisen äiti ottaa vain kolme askelta. Ylipäätään Sammossa on käytetty scopea huonosti: laaja kuva-ala on ollut tekosyy kuvata mahdollisimman pitkiä yhtenäisiä ottoja, joissa näyttelijät liikkuvat, mutta kamera pysyy paikoillaan eikä leikkauksia ole. Tästä syntyy heti hyvin teatterimainen vaikutelma, kun taas academy-versiossa ollaan lähempänä ihmisiä ja ihmistä.

Tällaisista syistä Sammon academy-versio on hieman nopeampi kuin scope-versio, jossa on myös mukana sellaisia luontokuvilla herkutteluja, mitkä on jätetty academy-versiosta pois. Toisaalta myöskin scope-versiossa on linssivääristymiä, mitä ei normaalioptiikalla kuvatussa academy-versiossa nähdä.

 

KAVI:n resurssipulasta johtuen Sammon academy-versiota ei ole vieläkään restauroitu, mutta KAVI on kuitenkin tänä vuonna digitoinut sen negatiivista ja tietysti värimääritellyt sen. Sammon scope- ja academy-versioissa on myös kaksi eroavaisuutta, jotka eivät liity elokuvan kuvausvaiheeseen mitenkään. Ensinnäkin scope-versio on jo vuonna 1959 miksattu nelikanavaiseksi stereoääneksi, mutta academy-versioon tehtiin vain perinteinen monoääni. Yli puoli vuosisataa myöhemmin tehdyissä digitoiduissa versioissa eroa on myös eri versioiden värimäärittelyssä. Ero on saattanut olla huomattava jo vuonna 1959, mutta varmuutta ei ole, sillä scope-kopioiden värit olivat antaneet periksi ja academy-version negatiivi oli säilynyt huonokuntoisena. Niinpä scopen uusi värimäärittely jouduttiin tekemään valistuneitten arvioitten ja ulkomaisten esimerkkien pohjalta, kun taas academy-version digitoidussakin versiossa värit ovat yhä kuluneet ja kulahtaneet.

 

Sammon scope- ja academy-versioiden vertailua

Sammon tapaus on erinomainen esimerkki siitä, miten aikanaan elokuvien esitystekniikka asetti rajoitteita itse elokuvan taiteelliselle muodolle ja tekniselle toteutukselle. Saman elokuvan academy- ja scope-versioita keskenään vertailemalla saa myös hyvän kuvan siitä, miten anamorfiset linssit ja laajakuva vaikuttivat teoksen kuvakompositioihin ja kuvakerrontaan aikana, jolloin kaikki vielä totuttelivat scopeen.

Alla olevat kuvakaappaukset on otettu mahdollisimman tarkkaan samasta kohdasta. Mustat palkit eivät ole osa itse kuvaa, vaan televisio ja muut näytöt täyttävät tyhjät kohdat mustalla; toisin sanoen aidossa scope-elokuvassa ei ole olemassa mitään mustien palkkien alle jäänyttä ylä- ja alaosaa, ellei joku ole mennyt rajaamaan kuvaa uusiksi.

Mustat palkit on jätetty näihin kuviin niiden havainnollistavan vaikutuksen vuoksi. Kuvakaappaukset on otettu FHD-versiosta, mutta niitä on pienennetty ja kuvat on pakattu JPG-tiedostoiksi.

Osassa academy-version kuvakaappauksista kuvaussuunta on eri kuin scope-versiossa, mutta se ei johdu siitä, että kuvakaappaus olisi väärästä kohdasta.

 

1.

sampo1b

sampo1a

2.

Sampo2b

Sampo2a

3.

Sampo3b

Sampo3a

4.

Sampo4b

Sampo4a

5.

Sampo5b

Sampo5a

6.

Sampo6b

Sampo6a

7.

Sampo7b

Sampo7a

8.

Sampo8b

Sampo8a

9.

Sampo9b

Sampo9a

10.

Sampo10b

Sampo10a

11.

Sampo11b

Sampo11a

12.

Sampo12b

Sampo12a

13.

Sampo13b

Sampo13a

14.

Sampo14b

Sampo14a

15.

Sampo15b

Sampo15a

16.

Sampo16b

Sampo16a

17.

Sampo17b

Sampo17a

18.

Sampo18b

Sampo18a

19.

Sampo19b

Sampo19a

20.

Sampo20b

Sampo20a

21.

Sampo21b

Sampo21a

22.

Sampo22b

Sampo22a

23.

Sampo23b

Sampo23a

24.

Sampo24b

Sampo24a

25.

Sampo25b

Sampo25a

26.

Sampo26b

Sampo26a

 

Sammon scope- ja academy-versiot ovat nyt katsottavissa Elonetistä SD-, HD- ja jopa 4K-laatuisina. Scope-versio on myös saatavilla DVD-tallenteena.