Kun Anssi Mänttäri haastatteli Valentin Vaalaa
Valentin Vaala ja Leila Lampi elokuvan Minä ja mieheni morsian (1955) kuvauksissa.
Suomalainen filmiteollisuus sanan varsinaisessa merkityksessä oli enää vain kaunis muisto, kun elokuvan sekatyömies Anssi Mänttäri sai kunnian haastatella mestariohjaaja Valentin Vaalaa pari kuukautta ennen tämän 60-vuotispäivää. Toki Vaalaa oli varmasti haastateltu radioon jo useita kertoja 1930-luvulta lähtien, mutta näyttää siltä, että tallenne on säilynyt ainoastaan tästä vuonna 1969 tehdystä haastattelutuokiosta.
Mänttäri oli Vaalaa haastatellessaan 27-vuotias, mutta takanaan jo yli viiden vuoden elokuvaura. Hän oli ollut järjestäjänä mm. Mikko Niskasen Sisseissä, Aito Mäkisen Vaaksa vaarassa ja Timo Bergholmin Punahilkassa, apulaisohjaajana Erkko Kivikosen Kesyttömissä veljeksissä ja monenlaisissa muissa tehtävissä eri filmeissä. Vasta 1970-luvun loppupuolella ohjausdebyyttinsä tehnyt Mänttäri ei edustanut eikä edusta lainkaan sellaista elokuvatyyliä kuin Vaala, mutta se ei tokikaan estänyt häntä olemasta kiinnostunut vanhan mestarin haastattelemisesta. Vanhahan Vaala ei toki tuolloin ollut eikä koskaan vanhaksi elänytkään, mutta vuonna 1969 oli hänen edellisestä ja viimeisestä filmistään kulunut jo kuusi vuotta, takanaan 44 pitkää ohjausta ja 40-vuotinen ura elokuvan palveluksessa.
Haastattelua tehdessään Mänttäri ei ollut nähnyt kuin seitsemän Vaalan työtä, esimerkiksi Loviisan, mutta ei kylläkään Ihmisiä suviyössä. Tänä päivänä televisiossa nähdään kyllä Vaalan filmejä, mutta DVD:nä niistä ei montaa saa. Tämän päivän haastattelijan olisi siis helpompi nähdä enemmän Vaalan filmejä, mutta hyvin kauan menisi, jos aikoisi ne kaikki saada nähdyksi.
Erittäin kiinnostavassa haastattelussa hyvin miehisen äänen omaava, tupakkaa ketjussa polttava ja sormillaan pöytään naputtava Vaala kertoo suhtautumisestaan silloiseen nykyelokuvaan (hänen kritiikkinsä 1960-luvun kotimaista elokuvaa kohtaan pätevät myös tämän päivän kotimaisiin ja ulkomaisiinkin elokuviin), uransa alusta, komediaelokuvien ohjaamisesta sekä muun muassa siitä, miksei hän enää tuolloin ohjannut pitkiä elokuvia.
