Ingrid Bergmanin syntymästä 100 vuotta – kuvia uran varrelta

Ingrid Bergman elokuvassa Tri Jekyll ja Mr. Hyde (1941)
Tänään tulee kuluneeksi tasan 100 vuotta kaikkien aikojen suurimpien filmitähtien joukkoon lukeutuvan Ingrid Bergmanin (1915–1982) syntymästä. Casablancan (1942), Noidutun (1945), Kohtalon avaimen (1946) ja Syyssonaatin (1978) tähden elämästä kertova ruotsalaisdokumentti, Ingrid Bergman – omin sanoin, saapuu Suomen valkokankaille 11. syyskuuta Atlantic Filmin levittämänä.
Seuraavassa muutamia kuvia Bergmanin 46 vuotta kestäneen filmiuran varrelta. Niille, jotka haluavat nähdä hänen elokuviaan, on surullista kerrottavaa: kaupoista löytänee tähden tunnetuimman teoksen, Casablancan (1942), lisäksi vain Riemukaaren (1948) ja Idän pikajunan arvoituksen (1974).

Cary Grant ja Bergman elokuvassa Kohtalon avain (1946).
Helsinkiläissyntyinen Mauritz Stiller teki filmiohjaajan uransa Ruotsissa, jossa hän keksi elokuviinsa paikallisen tytön, Greta Garbon. Yhdessä Stiller ja Garbo lähtivät valloittamaan Hollywoodia ja koko maailmaa, vain Garbon siinä onnistuessa. Garbosta tulikin erittäin suuri tähti, aikansa puhutuin naisnäyttelijä, mutta sittemmin Ruotsista on tullut vain yksi toinen yhtä suuri Hollywood-tähti, Ingrid Bergman. Bergmanin menolippu Hollywoodiin oli toisen helsinkiläissyntyisen ohjaajan, Gustaf Molanderin Intermezzo (1936), jonka uudelleenfilmatisointioikeudet hankkinut tuottajamoguli David O. Selznick halusi englantia taitamattoman Bergmanin uudenkin version tähdeksi. Hyvin menestyneen uuden version jälkeen Bergmanista tuli nopeasti maailmankuulu näyttelijä; vuonna 1941 hänet nähtiin peräti kolmen elokuvan naispääosassa ja seuraavina vuosina oli luvassa vähintään yksi merkkiteos vuosittain.
Vaikka Bergman oli riittävän suuri tähti näytelläkseen pääosia ilman tunnettua miespuolista vastanäyttelijää, ovat hänen suurimmat klassikonsa nimenomaan niitä, jossa vastapelurina nähdään oman aikansa suosituimmat miesnäyttelijät. Gary Cooperin hän sai parikseen Sam Woodin elokuvissa Kenelle kellot soivat ja Uhkapeliä Saratogassa (1945), Charles Boyerin George Cukorin Kaasuvalossa (1944), Lewis Milestonen Riemukaaressa (1948) ja Vincente Minnellin Kohtalon tuulissa (1976), Grantin kanssa Kohtalon avaimen lisäksi Stanley Donenin Hätävalheessa (1958), Bing Crosbyn Pyhän Marian kelloissa, Gregory Peckin Noidutussa ja tietysti Humphrey Bogartin Casablancassa. Casablanca on toki Bergmanin elokuvista tänä päivänä tunnetuin, mutta ainakin Pohjois-Amerikassa suurimman yleisömenestyksen sai Leo McCareyn Pyhän Marian kellot, joka on siellä kaikkien aikojen katsotuimpien elokuvien listalla sijalla 52.
Alfred Hitchcockin ohjauksessa Bergman näytteli peräti kolmessa filmissä – Noiduttu, Kohtalon avain ja Kauriin merkeissä (1949) – eli yhtä monessa kuin Grace Kelly myöhemmin. Toinen merkittävä ohjaaja Bergmanin uralle ja vielä enemmän elämälle oli Roberto Rossellini, Bergmanin myöhempi aviopuoliso ja kolmen lapsen (mm. Isabella Rossellinin) isä, jonka kanssa hän teki kuusi elokuvaa.
Oscar-palkintoja Bergman sai kolme ja lisäksi neljä ehdokkuutta. Parhaan naisnäyttelijän pystit hän sai Kaasuvalosta (1944) ja Anatole Litvakin Anastasiasta (1956), parhaan sivuosanäyttelijättären Oscarin Sidney Lumetin Idän pikajunan arvoituksesta (1974).

















