Lauren Bacall on kuollut
Bogart ja Bacall Pimeässä käytävässä (1947)
Humphrey Bogartin vaimona ja vastanäyttelijänä parhaiten tunnettu Lauren Bacall kuoli sairauskohtaukseen tiistaiaamuna Manhattanilla. New Yorkissa 16. syyskuuta 1924 syntynyt Bacall oli kuollessaan 89-vuotias. Asiasta uutisoi The Hollywood Reporter.
Bacall (oikealta nimeltään Betty Joan Perske) aloitti uransa Broadwaylla 17 vuoden ikäisenä vuonna 1942. Samoihin aikoihin Bacall tienasi leipänsä myös mallina. Ohjaaja Howard Hawksin vaimo näki Bacallin kuvan Vogue-lehdessä ja sai houkuteltua miehensä pyytämään Bacall koekuvattavaksi valmisteilla olevan Kirjava satama -elokuvan naispääosaan Bogartin rinnalle. Ernest Hemingwayn romaaniin pohjautunut elokuva oli Bacallin debyytti valkokangasnäyttelijänä ja teki hänestä kertaheitolla tähden, vaikkakaan filmi ei mahtunut Pohjois-Amerikassa vuoden kahdenkymmenen katsotuimman elokuvan joukkoon.
46-vuotias Bogart ja 20-vuotias Bacall avioituivat vuonna 1945. Avioliitto kesti Bogartin kuolemaan saakka, vuoteen 1957. Aviopari nähtiin seuraavan kerran yhdessä valkokankaalla Hawksin Syvässä unessa (1946), jonka jälkeen yhteistyö jatkui Delmer Davesin Pimeällä käytävällä (1947) ja John Houstonin Key Largolla (1948). Vuonna 1950 Bacall näytteli kahdessa Michael Curtizin – Bogartia Casablancassa ohjanneen legendan – elokuvassa: Musiikkia veressä -filmissä vastanäyttelijöinä olivat Kirk Douglas ja Doris Day, Palavaa kultaa -elokuvassa Gary Cooper.
Vuonna 1953 Bacall nähtiin yhdessä Marilyn Monroen ja Betty Grablen kanssa Kuinka miljonääri naidaan -menestyskomedian pääosassa. Ohjaaja Jean Negulescon kanssa yhteistyö jatkui Naisen maailmalla (1954) ja Rakkauden lahjalla (1958). Vuonna 1955 Bacall näytteli pääosat Vincente Minnellin draamaelokuvassa Pyörteitä ja William A. Wellmanin ohjaamassa Kiinan vesillä -seikkailuelokuvassa, jossa miespääosan näytteli John Wayne. Minnellin kanssa Bacall teki myös komedian Mieheni entinen (1957).
Douglas Sirkin melodraamassa Tuuleen kirjoitettu (1956) Bacall nähtiin pääosassa Rock Hudsonin vastanäyttelijänä. Bogartin kuoltua 1957 Bacall nähtiin valkokankaalla yhä harvemmin. Vuonna 1959 hänellä oli naispääosa J. Lee Thompsonin sotaelokuvassa Intia palaa, jota seurasi viiden vuoden tauko elokuvatyöstä. Paluun valkokankaille Bacall teki vuonna 1964 kahdella elokuvalla, joista Tony Curtisin ja Natalie Woodin tähdittämä komedia Seksiä ja poikamiestyttö on huomattavasti tunnetumpi. 1960-luvulla Bacall näytteli vielä naispääosan Paul Newmanin tähdittämässä Lew Harper – yksityisetsivässä (1966).
1970-luvulla Bacall nähtiin ainoastaan Sidney Lumetin Idän pikajunan arvoituksessa (1974) ja Don Siegelin Revolverimiehessä (1976), joka jäi pääosaa näytelleen John Waynen viimeiseksi elokuvaksi. Seuraavalla vuosikymmenellä Bacall näytteli viidessä elokuvassa, joista mainittavimpia ovat Ed Bianchin kauhuelokuva Rakas neiti Ross (1981), John Hustonin Danny-pojan ohjaama Mr. North -komedia (1988) sekä Michael Winnerin Hänet täytyy tappaa (1988), jossa Peter Ustinov näytteli Hercule Poirot'a.
1990-luvulla Bacalll näytteli mm. Rob Reinerin Piinassa (1990), Robert Altmanin Prêt-à-Porterissa (1994), Peter Segalin Kansalaisissa! (1996) ja Barbra Streisandin elokuvassa Tilaa rakkaudelle (1995). Streisandin elokuvan sivuosasta Bacall sai uransa ainoan Oscar-ehdokkuuden. 2000-luvulla Bacall nähtiin Lars von Trierin Dogvillessa (2003) ja Manderlayssa (2005), Jonathan Glazerin Birthissä (2004), Paul Schraderin The Walkerissa (2007) ja suoraan videolla julkaistussa The Forgerissa (2012), jossa Josh Hutcherson ja Hayden Panettiere näyttelevät pääosia. Bacallin viimeiseksi elokuvatyöksi jäi ranskalaisen Ernest & Celestine -animaatioelokuvan (2012) englanninkielisen version äänirooli.
Klikkaa kuva suuremmaksi.
