Tuottaja-ohjaaja Menahem Golan on kuollut

Sylvester Stallone ja Menahem Golan Over the Top -elokuvan (1987) kuvauksissa.

Palestiinassa syntynyt elokuvatuottaja ja -ohjaaja Menahem Golan kuoli 8. elokuuta 85 vuoden ikäisenä nykyisessä Israelissa. New Yorkiin filmiopintojen perässä 1960-luvulla muuttanut Golan aloitti Hollywood-uransa samalla vuosikymmenellä. Yhdessä nuoremman maamiehensä Yoram Globusin kanssa hän vastasi lukuisista 1980-luvun toimintaelokuvaklassikoista, jotka heidän yhtiönsä Cannon Group tuotti.

Golan debytoi ohjaajana vuonna 1963 kotimaassaan Israelissa tekemällään filmillä. Samana vuonna hän oli apulaisohjaajana ja tuotantopäällikkönä Roger Cormanin ohjaamassa ja tuottamassa The Young Racers -kaahailuelokuvassa. Israelissa tuotettu Kotkat iskevät (1970) oli Golanin läpimurto ohjaajana.

----------------------------------------------------------------------------------------

Golanin ja Globusin Cannon-tuotantoyhtiö teki niin toimintaa ja kauhua, scifi- ja seikkailuelokuvia kuin pehmopornoakin, mutta näiden ohella se sijoitti myös tasokkaampien, jopa taide-elokuviksi luokiteltavien filmien tekoon. Taiteellisempien elokuvien tarjontaa yhtiön tuotannossa edustivat mm. Jean-Luc Godardin King Lear (1987), John Cassavetesin Tunteiden virrat (1984), Robert Altmanin Hulluna rakkaudesta (1985), Lina Wertmüllerin Camorra – napolilainen kosto (1985) ja Franco Zeffirellin Otello (1986). Yöportieeri-kohuelokuvan ohjanneen Liliana Cavanin kanssa Cannon teki Berliinin varjon (1985).

Cannon käytti usein jo kokeneita ja tunnettuja ohjaajia, mutta Andrei Konchalovskin ura Hollywoodissa on pitkälti heidän ansiotaan. Sittemmin Tango & Cashinkin (1989) ohjannut Konchalovski ohjasi Cannonille kolme elokuvaa, joista Marian rakastajat (1984) ja Oscar-ehdokkuuksin huomioitu toimintatrilleri Pakojuna (1985) ovat jääneet elämään.

Yhden suuren osan Cannonin tuotannossa muodostivat satuelokuvat, joihin lukeutuivat mm. tarinat Hannusta ja Kertusta, Punahilkasta ja Kaunottaresta ja hirviöstä. Ilmeisesti suoraan videolevitykseen tehtyjen pienten lastenelokuvien vastapainoksi yhtiö tuotti myös pehmopornoa teatterilevitykseen. Emmanuelle-tähti Sylvia Kristel näytteli pääroolit Lady Chatterleyn rakastajissa (1981) ja Mata Harissa (1985), joista edellisen ohjasi alkuperäisen Emmanuellekin ohjannut Just Jaeckin. Golan oli tuottamassa myös Emmanuelle VI:tä (1993), jossa Kristel jälleen nähtiin, mutta yleisön kiinnostus elokuvasarjaa kohtaan oli jo ajat sitten kadonnut.

Sensaatioelokuvien Pretty Baby (1978) ja Sininen laguuni (1980) tähti Brooke Shields näytteli tähtiroolin suurella rahalla tehdyssä Sahara-seikkailuelokuvassa (1983), joka ei löytänyt yleisöä. Blake Edwardsin 10 – nainen kuin unelma -jättihitin (1979) ”kymppi” Bo Derek puolestaan esitteli sulojaan Golanin tuottamassa ja Derekin aviomiehen ohjaamassa Bolerossa (1984). Golanin ”seksielokuvista” parhaiten Suomessa menestyivät Boaz Davidsonin ohjaamat Lemon Popsicle – villi nuoruus (1978), Amerikan viimeinen neitsyt (1982) ja Kuumaa purkkaa (1981).

Cannon tuotti myös esittämättä jääneen elokuvaversion Captain Americasta, josta Marvel-sarjakuvayhtiö on 2000-luvulla tuottanut kaksi suurelokuvaa. Sarjakuvafilmatisointeja olivat myös neljäs Superman-filmi (1987) ja Masters of the Universe (1987). Television Hulkina tunnetun Lou Ferrignon yhtiö valjasti Herkulesiksi kahteen elokuvaan, mutta sitäkin enemmän yhtiön elokuvissa seikkailtiin ninjojen parissa. American Ninja -sarja ja monet muut miekkasankareista kertovat filmit olivat Cannonin 1980-luvun melkeinpä jokavuotisia uutuuksia.

Charles Bronson, Sylvester Stallone, Chuck Norris ja Jean Claude Van Damme olivat useiden Golanin toimintaelokuvien tähtiä. Bronsonin kanssa Golan teki kahdeksan elokuvaa, joista tunnetuimpia ovat Väkivallan vihollinen -sarjan osat 2–5; Michael Winnerin ohjaama ensimmäinen Väkivallan vihollinen (1973) ei ollut Golanin tuotantoa. Golan tuotti myös muita jatko-osia sellaisille elokuville, joiden alkuperäisiä versioita hän ei ollut tekemässä. Tällaisia olivat mm. Texasin moottorisahamurhaajan (1974) ensimmäinen jatko-osa, neljäs Superman-elokuva (1987), kolmas Peter Ustinovin tähdittämä Agatha Christie -elokuva Hänet täytyy tappaa (1988) sekä James Glickenhausin The Exterminatorin (1980) jatko-osa.

Norrisin elokuvista Golan tuotti mm. Missing in Action -trilogian ja Delta Forcen (1985), jonka hän itse myös ohjasi.  Stallonen kanssa Golan teki Cobran (1986) ja pienimuotoisemman Over the Top – terästäkin kovemman (1987), kun taas Van Dammen kanssa syntyivät tämän läpimurtoelokuvat Bloodsport (1988) ja Cyborg (1989).

Suurempien studioiden esimerkkiä seuraten Golan tuotti "omat versionsa" niin Footloosen ja Flashdancen kaltaisista tanssielokuvista kuin Indiana Jones -tyyppisistä seikkailufilmeistäkin. Harrison Fordin kolmessa elokuvassa näyttelemälle Indiana Jonesille ja Michael Douglasin Vihreän timantin metsästys- ja Niilin jalokivi -elokuvissa näyttelemälle Jack T. Coltonille Golanin tuottaman Kuningas Solomonin kaivoksen (1985) Richard Chamberlain ei kuitenkaan pärjännyt. Chamberlainin näyttelemän Allan Quatermainin taru jatkui kuitenkin vielä yhdessä jatko-osassa, mutta vieläkin vähäisemmällä menestyksellä.

Golanin ja Globusin urat kuihtuivat Cannon Groupin toiminnan loputtua vuonna 1993. Vielä uudellakin vuosituhannella elokuvia tehneen Golanin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tekemät elokuvat eivät ole herättäneet minkäänlaista huomiota. Ennen kuolemaansa hän suunnitteli vielä kolmatta Allan Quatermain -elokuvaa. Kaikkiaan Golan oli tuottajana yli 200 elokuvassa.

Golanin tuottamista israelilaiselokuvista parhaan vieraskielisen elokuvan Oscareista kilpailivat Moshé Mizrahin ohjaamat I Love You Rosa (1972) ja The House on Chelouche Street (1973) sekä Golanin itsensä ohjaama Operaatio salamaisku (1977).

Golanin elokuvien katsojaluvut Suomessa

¹ Perustui Golanin novelliin