Harold Ramis on kuollut

Komediaelokuvien ohjaajana ja näyttelijänä tunnettu Harold Ramis kuoli maanantaina vaskuliitin aiheuttamiin komplikaatioihin 69 vuoden ikäisenä. Chicagolaissyntyinen Ramis aloitti työnsä komedian parissa 1960-luvun lopulla ja tuli tunnetuksi erityisesti Ghostbusters-elokuvien näyttelijänä ja käsikirjoittajana sekä Päiväni murmelina -komediaklassikon ohjaajana ja käsikirjoittajana.

Vuonna 1978 Ramis käsikirjoitti yhdessä Douglas Kenneyn ja Chris Millerin kanssa Delta-jengi-nimisen college-komedian, jonka tuotti Ivan Reitman ja ohjasi John Landis. Kolmella miljoonalla dollarilla tuotetusta elokuvasta tuli valtava yleisömenestys, joka keräsi pelkästään Pohjois-Amerikasta yli 140 miljoonan dollarin lipputulot ja oli vuoden ensi-illoista kolmanneksi katsotuin. Delta-jengin vaikutus myöhempiin college- ym. teinikomedioihin on ollut merkittävä.

Ramis antoi seuraavaksi panoksensa Reitmanin ohjaamaan Jurtit-komediaan (1979), joka teki Bill Murraysta tähden. 1,6 miljoonalla dollarilla tuotettu komedia teki sekin valtavan määrän voittoa; pelkästään Pohjois-Amerikasta kassaan kilahti yli 43 miljoonaa dollaria.

Ohjausdebyyttinsä Ramis teki osittain itsensä käsikirjoittamalla golf-aiheisella komedialla Latvasta laho (1980), jonka tähtinä nähtiin Chevy Chase, Rodney Dangerfield ja Bill Murray. Ramisin ohjausdebyytti oli vuoden 17. katsotuin elokuva kotimaassaan, kun taas hänen osittain käsikirjoittamansa ja Reitmanin ohjaama Bill Murray -komedia Natsat (1981) ylsi vuositilastojen viidennelle sijalle.

Toisen ohjaustyönsä, Chevy Chase -komedian Faijalla hommat haskassa (1983), Ramis teki niinikään chicagolaisen John Hughesin käsikirjoituksesta. Vuoden 11. katsotuin elokuva sai vielä kolme jatko-osaa, joiden tekemiseen Ramis ei osallistunut. Ramisin kolmas ohjaustyön, Paratiisiklubin (1986), pääosissa nähtiin Peter O'Toole ja Robin Williams, mutta yleisömenestys jäi olemattomaksi ja arvostelut olivat huonoja.

Käsikirjoittajana Ramis osallistui myös Rodney Dangerfieldin tähdittämän Paluu kouluun -komedian (1986) ja Aseistetun ja hirveen vaarallisen (1989), pääosassa John Candy, tekemiseen.

Vuonna 1984 Ramisin kasvot tulivat tunnetuksi elokuvayleisölle Reitmanin Ghostbusters – haamujengistä (1984), jonka pääosakolmikon hän muodosti yhdessä Bill Murrayn ja Dan Aykroydin kanssa. Aykroydin ja Ramisin käsikirjoittama suurmenestys oli vuoden toiseksi katsotuin elokuva kotimaassaan. Jatko-osa valmistui samalla työryhmällä vuonna 1989 jälleen erinomaisella, mutta edelliseen verrattuna tuntuvasti heikomalla menestyksellä.

Ramisin suurimpiin saavutuksiin lukeutuu Päiväni murmelina (1993), jonka päärooleissa nähtiin Bill Murray ja Andie MacDowell. Kotimaassaan hyvin menestynyt elokuva on usein mukana parhaimpia komediafilmejä luettelevilla listoilla. Sekopäiden seurakunta (1995) sen sijaan oli täydellinen katastrofi. Ramisin ainoastaan ohjaama elokuva perustui Saturday Night Live -sketsisarjassa nähtyyn hahmoon, ja oli vuoden katsojatilastoissa vasta sijalla 202. MacDowellin kanssa Ramis teki vielä Minusta on moneksi -komedian (1996), jonka miespääosan näytteli Michael Keaton.

Viimeisen hittinsä ohjaajan ominaisuudessa Ramis sai vuonna 1999 valmistuneesta Terapian tarpeessa -komediasta, jonka päänäyttelijät Robert De Niro ja Billy Crystal palasivat myös elokuvan tuntuvasti heikommin menestyneeseen jatko-osaan, jälleen Ramisin ohjaamaan Jatkoterapian tarpeessa -filmiin (2002). Näiden välissä Ramis ehti ohjata uudelleenfilmatisoinnin Stanley Donenin Ystäväni paholainen -komediasta (1967). Huonon vastaanoton saaneen elokuvan päärooleissa nähtiin tuoreesta Muumio-hittielokuvasta tuttu Brendan Fraser ja Austin Powers -komedian Elizabeth Hurley.

John Cusackin ja Billy Bob Thorntonin tähdittämän Jäätävää satoa -komedian (2005) jälkeen Ramis ohjasi vielä Year One -nimisen komedian (2009) tähtinään Jack Black ja Michael Cera. Judd Apatow'n tuottama elokuva oli floppi niin lippuluukuilla kuin arvosteluissakin.

Ramisin ohjaamat elokuvat eivät olleet erityisen suosittuja Suomessa. Parhaiten menestynyt Pyörryksissä sai vajaat 35 000 katsojaa, kun taas vähimälle yleisölle jäänyt Jäätävää satoa meni vain 751 katsojalle.

Harold Ramisin ohjaustöiden katsojaluvut Suomessa