Oscar-palkittu ohjaaja-käsikirjoittaja Robert Benton kuoli 92-vuotiaana
Ihmisen tahraa mainostettiin koko sivun ilmoituksella Iltalehdessä.
Yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Robert Benton kuoli toukokuun 11. päivänä 92-vuotiaana. Hän oli syntynyt Teksasissa 29. syyskuuta 1932.
Bentonin ura alkoi Bonniella ja Clydella (1967), jonka hän kirjoitti yhdessä David Newmanin kanssa. Kaksikko oli innostunut uuden aallon eurooppalaisista elokuvista ja halusi tehdä vastaavanlaisen kotimaassaan. Warren Beatty luki käsikirjoituksen, otti sen tuotettavakseen ja näytteli pääroolin Faye Dunawayn rinnalla. Arthur Pennin ohjaamasta pienen budjetin gangsterielokuvasta tuli valtava yleisömenestys ja populaarikulttuurin ilmiö. Yksi Bonnien ja Clyden saamista yhdeksästä Oscar-ehdokkuudesta meni Bentonille ja Newmanille parhaasta käsikirjoituksesta.
Newman ja Benton kirjoittivat yhdessä myös Joseph L. Mankiewiczin ohjaaman länkkärikomedian Lännen kieroin kaveri (1970) ja Peter Bogdanovichin ohjaaman, 1930-luvun screwball-komedioille hattua nostavan hittielokuvan Ottaaks' päähän? (1972). Viimeksi mainitun kirjoitustyöhön osallistui myös Buck Henry.
Benton teki ohjausdebyyttinsä Newmanin kanssa kirjoittamallaan lännenelokuvalla Paha porukka (1972), jossa Jeff Bridgesin näyttelemä sympaattinen nuori rosvopäällikkö joutuu elämänsä seikkailuun armeijaa pakoilevan kaupunkilaispojan (John Savage) kanssa. Gordon Willisin kuvaama ykkösluokan länkkäri ei ollut yleisömenestys, ja Bentonin seuraava ohjaustyö valmistuikin vasta viisi vuotta myöhemmin, kun hän teki Art Carneyn ja Lily Tomlinin kanssa rikoskomedian Viimeinen näytös (1977).
Esikoisohjauksensa jälkeen Benton kirjoitti muille ohjaajille enää vain kaksi elokuvaa: Richard Donnerin ohjaaman Supermanin (1978) yhdessä Newmanin ja monen muun kirjoittajan kanssa sekä Harold Ramisin ohjaaman rikoskomedian Jäätävää satoa (2005).
Bentonin ohjaajauran täysosuma oli Kramer vastaan Kramer (1979), Avery Cormanin romaaniin pohjautuva kertomus avioerosta pariskunnan lapsen silmin. Naispäärooli merkitsi Meryl Streepille läpimurtoa, hänen vastanäyttelijälleen Dustin Hoffmanille puolestaan jälleen yhtä menestyselokuvaa.
Stanley Jaffe tuotti Kramer vastaan Kramerin kahdeksalla miljoonalla dollarilla (nykyrahassa 35 miljoonalla) ja se keräsi maailmanlaajuisesti liki 200 miljoonan dollarin lipputulot. Nykypäivänä vastaava menestys pienimuotoiselle, näyttelijävetoiselle draamaelokuvalle tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Benton voitti parhaan ohjauksen ja käsikirjoituksen Oscarit, Jaffe puolestaan tuottajana parhaan elokuvan Oscarin. Myös Hoffman ja Streep palkittiin Oscareilla.
Suomessa Kramer vastaan Kramer keräsi 315 000 katsojaa, ja se oli ensi-iltavuotensa katsotuin ulkomainen elokuva.
Kenties suurmenestys aiheutti Bentonille paineita jatkon suhteen, sillä hänen seuraava elokuvansa Yön hiljaisuudessa valmistui vasta vuonna 1982. Hänen yhdessä David Newmanin kanssa kirjoittamansa elokuva kertoo Roy Scheiderin näyttelemästä psykiatrista, joka rakastuu murhatun asiakkaansa rakastajattareen (Streep).
Tilaa sydämessä (1984) sijoittuu 1930-luvun lamavuosiin ja kertoo teksasilaisesta nuoresta leskirouvasta (Sally Field), joka joutuu ottamaan perheensä maatilan hoidettavakseen miehensä kuoleman jälkeen. Toisin kuin Yön hiljaisuudessa, Tilaa sydämessä menestyi lippuluukuilla, sai hyvät arvostelut ja Oscar-ehdokkuuksiakin seitsemän kappaletta. Field palkittiin pääosastaan Oscarilla ja Benton alkuperäiskäsikirjoituksestaan, mutta parhaan elokuvan ja ohjauksen ehdokkuudet eivät realisoituneet.
Uuden menestyselokuvan jälkeen Benton teki kaksi floppia. Nadine – luodinkestävä rakkaus (1987), kolmen vuosikymmenen takaiseen Teksasiin sijoittuva rikoskomedia, oli hänen ja Jeff Bridgesin toinen yhteistyö ja myöskin viimeinen. Naispääosaa näytteli tuolloin juuri pinnalle noussut Kim Basinger, mutta kahdesta suositusta nuoresta näyttelijästä huolimatta elokuva ei menestynyt eikä kerännyt liiemmin kehujakaan.
Billy Bathgate (1991) toi Bentonin ja Dustin Hoffmanin toista kertaa yhteen. Samalla se oli Bentonin toinen gangsterielokuva, tällä kertaa myös ohjaajana. Tom Stoppardin kirjoittama elämäkertaelokuva mafioso Dutch Schultzista pohjautui E. L. Doctorow'n romaaniin, ja naispääosaa näytteli nuori Nicole Kidman. Gangsterielokuva sai varsin viileän vastaanoton ja suuren budjettinsa takia se jäi myös tuntuvasti tappiolle.
Bentonin ohjaajaura jatkui paljon pienemmällä tuotannolla mutta elokuvana vallan erinomaisella draamakomedialla Kukaan ei ole täydellinen (1994). Bentonin itse Richard Russon romaanin pohjalta käsikirjoittama elokuva tarjosi ikääntyneelle Paul Newmanille yhden tämän uran hienoimmista rooleista. Newman näytteli pääosan myös Twilightissa (1998), Bentonin ohjaamassa ja yhdessä Russon kanssa kirjoittamassa dekkarissa, jonka toinen miespääosa meni Gene Hackmanille.
Philip Rothin romaaniin pohjautuva, Anthony Hopkinsin ja Nicole Kidmanin tähdittämä Ihmisen tahra (2003) oli Bentonin viimeinen niin sanottu vakava elokuva. Vastaanotto oli kädenlämpöinen. Ihmisen tahran jälkeen Benton teki vain yhden elokuvan, romanttisen draaman Rakkauden kahvila (2007), joka on hänen uransa selvästi heikoin suoritus.