10 vuotta, 30 elokuvaa – Harry Bergströmin 1950-luvun sävellyksiä julkaistiin kokoelmana

harrybergstrom1
Säveltäjä Harry Bergström kahvin, pianon ja työnsä äärellä 1950-luvulla. Kuva: KAVI

Suomalainen elokuvamusiikki -äänilevysarjan kahdeksas osa on omistettu kokonaan säveltäjä Harry Bergströmin (1910–1989) tuotannolle vuosilta 1952–1959. Tuo ajanjakso oli Bergströmin muutenkin mittavan uran kiihkeimmän luomistyön aikaa: 1950-luvun aikana hän sävelsi musiikin yli kolmeenkymmeneen näytelmäelokuvaan.

Ajanjakso oli merkityksellinen myös kotimaiselle elokuvallekin, sillä näihin vuosiin mahtuu toisaalta katsojalukujen kannalta parhaimmat vuodet, mutta myöskin kotimaisen elokuvan liikatuotanto. Televisiotoiminnan alku ja nuorisovallankumous muuttivat nekin ihmisten elokuvissakäyntitottumuksia, ja yksi monista muutosten uhreista oli Bergström.

1950-luvun alussa kukaan ei kuitenkaan uskonut minkäänlaiseen laskusuhdanteeseen. Bergström oli keskeisessä osassa aloittamassa vuosikymmenen musiikkipainotteisten huvielokuvien sarjaa. Hän sävelsi useita välittömiä hittikappaleita Ville Salmisen ohjaamaan Kauniiseen Veeraan eli Ballaadin Saimaalta (1950), jonka sivutuotteena syntyi Kipparikvartetti ja vastaavien elokuvien sarja. Näistä Salminen ja Bergström tekivät yhdessä esimerkiksi Rion yön (1951) ja Kenraalin morsiamen (1951), joista jälkimmäinen on elokuvana varsin mitätön. Bergströmin sävellystyötä kuitenkin arvostettiin: hän voitti uransa ensimmäisen Jussin yhteisesti noista kahdesta elokuvasta. Kauniin Veeran musiikista hänelle ei siis sitä pystiä annettu, ainakaan virallisesti.

Näiden kolmen elokuvan lauluja on julkaistu osana Suomalainen elokuvamusiikki -levysarjan kuudetta osaa. Seitsemäs osa keskittyi vielä Bergströmiäkin huomattavasti tuotteliaamman Toivo Kärjen tuotantoon vuosilta 1950–1952.

kipparikvartetti1still
Kauko Käyhkö ja Teijo Joutsela elokuvassa Kipparikvartetti (1952). Kuva: KAVI

Kahdeksannella kokoelmalla suurennuslasin alla ovat Bergströmin sävellykset sellaisiin elokuviin kuin Kipparikvartetti (1952), Mitäs me taiteilijat (1953), Hilja – maitotyttö (1953) ja Kasarmin tytär (1954). Vaikka toisaalta Bergström sävelsi tuohon aikaan musiikkia pääosin kevyisiin elokuviin, oli itse filmien tasossa huomattavaa vaihtelua.

Vakavampaa kuvastoa ja musiikkia oli Edvin Laineen melodraamassa Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953), jonka musiikista Bergström voitti toisen Jussinsa. Elokuvan sisältöä kuvastavat kokoelmalevylle valittujen kappaleiden nimet: Raskaat askeleet ja Sellaista on elämä. Jälkimmäisen, Olavi Virran laulaman kappaleen sanat ovat elokuvan käsikirjoittaneen Juha Nevalaisen käsialaa. Nevalaisen ”sivutyö” laulujen sanoittajana on jäänyt täydellisesti hänen elokuvakäsikirjoitustensa varjoon. Tällä kokoelmalla on kaikkiaan neljä hänen sanoittamaansa kappaletta.

Bergström-kokoelma päättyy vuoteen 1959 ja viimeiseen Suomisen perhe -elokuvaan. Suomen Filmiteollisuudesta oli tullut Bergströmin tärkein tilaaja elokuva-alalla, ja kun yhtiön tuotanto alkoi nopeasti supistua, myös Bergströmin työmahdollisuudet tällä saralla heikkenivät. 1960-luvun alussa hän sävelsi musiikin enää kolmeen elokuvaan, ja kun SF:n tuotanto loppui vuonna 1963, Bergströmin ja suomalaisen elokuvan tiet erosivat. Ne yhtyivät viimeisen kerran vuonna 1977 Edvin Laineen Viimeisen savotan parissa. Bergströmin paluu elokuvamusiikin säveltäjäksi viidentoista vuoden jälkeen huomioitiin parhaan musiikin Jussi-patsaalla, hänen kolmannellaan.

Valtaosa levyn 27:stä kappaleesta on nyt ensimmäistä kertaa saatavilla CD-formaatissa. Levyjä myy niiden julkaisija Artie Music.