Veikko Itkosen tuotantoa julkaistaan DVD:llä
Armi Kuusela ja Eija Karipää elokuvassa Maailman kaunein tyttö (1953). Kuva: Veikko Itkonen Oy
VLMedia Oy julkaisee keväällä ja alkukesästä seitsemän Veikko Itkosen tuottamaa elokuvaa DVD:llä. Itkosen itsensä ohjaama Maailman kaunein tyttö (1953) ja Jack Witikan ohjaama Iloinen Linnanmäki (1960) tulevat myyntiin huhtikuun 6. päivänä. Witikan Virtaset ja Lahtiset (1959) ja Itkosen Mullin mallin (1961) julkaistaan toukokuun 11. päivänä, ja kesäkuun 1. päivänä vuorossa ovat Itkosen Silmät hämärässä (1952), Voi veljet, mikä päivä! (1961) ja Vaarallista vapautta (1962).
Sota-aikana radioreportterina tunnettu Itkonen (1919–1990) tuotti 1940–1960-luvulla peräti 19 pitkää elokuvaa ja ohjasi niistä itse kymmenen. Niistä seitsemän on aiemmin julkaistu DVD:llä, mukaan lukien nyt uusintajulkaisunsa saavat Silmät hämärässä, Maailman kaunein tyttö ja Mullin mallin. Niiden lisäksi aiemmin DVD:llä on julkaistu Itkosen ohjaamat Rakastin sinua, Hilde (1954) ja Tyttö tuli taloon (1956) sekä Witikan ohjaustyöt Silja – nuorena nukkunut (1956) ja Suuri sävelparaati (1959).
Tauno Palo elokuvassa Silmät hämärässä (1952). Kuva: Veikko Itkonen Oy
Silmät hämärässä on sittemmin unholaan vaipunut film noirin sävyjä hyödyntävä jännitysdraama, jonka pääosia Tauno Palo ja ohjaajan vaimo Eija Karipää näyttelevät. Maailman kaunein tyttö puolestaan on Mika Waltarin käsikirjoittama romanttinen tarina, jossa Palon vastanäyttelijänä nähdään tuore Miss Universum Armi Kuusela. Mullin mallin on Suuren sävelparaatin komediallinen vastine, revyytyyppinen kokoelma sketsejä ja ohjelmanumeroita, joita muun muassa Esa Pakarinen, Eemeli ja Spede Pasanen esittävät. Voi veljet, mikä päivä! puolestaan on melko löyhästi yhdysvaltalaiseen Vihtori ja Klaara -sarjakuvaan pohjautuva komedia ja peräti neljäs Suomessa samaisen sarjakuvan pohjalta tehty elokuva.
Itkosen viimeiseksi elokuvaksi jäänyt Vaarallista vapautta (1962) on oman aikansa erikoisuus: jännitystarina niistä tapahtumista, jotka syntyvät neuvostoliittolaisen pakolaisen loikattua rajan yli Suomeen.
Witikan ohjaamat Virtaset ja Lahtiset (1959) ja Iloinen Linnanmäki (1960) ovat myöskin ohjaajansa huonoimmat elokuvat. Virtaset ja Lahtiset oli Itkosen yhtiön ainoa pitkä värielokuva, jonka kuvasi englantilainen Robert Huke (Under Milk Wood). Virtasissa ja Lahtisissa Witikka siirsi Leena Härmän tuoreen menestysnäytelmän tapahtumat sellaisenaan valkokankaalle. Iloinen Linnanmäki kuvattiin sekin väreissä, eikä siinä ollut senkään vertaa elokuvallista otetta, mutta sittemmin siitä on tullut ainutlaatuinen dokumentti Suomen kuuluisimmasta huvipuistosta.