Uusi Tuntematon sotilas tavoittelee ennätysyleisöä

Louhimiehen Tuntematon sotilas. Kuva: Elokuvaoy Suomi 2017

Tänään perjantaina Suomen valkokankaille saapuvalla kolmannella Tuntemattomalla sotilaalla on edessään melkoinen savotta. Aku Louhimiehen ohjaaman kolmituntisen suurelokuvan tuotantoyhtiö Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017 Oy ja SF Studios ovat asettaneet elokuvan tavoitteeksi 700 000 katsojaa kotimaan elokuvateattereista. Edellinen yli 700 000:n katsojan päässyt kotimainen elokuva on Ere Kokkosen ohjaama Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1984), joka on 750 965:llä katsojallaan myöskin vuonna 1970 alkaneen kotimaisten elokuvien katsojatilastoinnin historian katsotuin elokuva.

Louhimiehen Tuntemattomalle asetettu katsojatavoite on siis korkeampi kuin mihin Rauni Mollbergin ohjaama Tuntematon sotilas (1985), Pekka Parikan Talvisota (1989) ja Olli Saarelan Rukajärven tie (1999) ylsivät. Louhimiehen elokuva on myös näitä kolmea kalliimpi.

Lehto (Åke Lindman) ja Koskela (Kosti Klemelä). Kuva: Suomen Filmiteollisuus

Laineen Tuntematon sotilas

Edvin Laineen ohjaama Tuntematon sotilas (1955) tuli ensi-iltaan vuoden päästä romaanin ilmestymisestä. Suomen Filmiteollisuuden historian suurin tuotanto ja voimainponnistus tuotti mitä parhaimman lopputuloksen: siihenastisen kotimaisen elokuvan historian kalleimmasta ja pisimmästä elokuvasta tuli myös kaikkien aikojen katsotuin. Arvioiden mukaan katsojia kertyi yli kaksi ja jopa liki kolme miljoonaa. SF:n osuus lipputuloista oli noin viisinkertainen budjettiin nähden.

Laineen elokuva syntyi studioelokuvan aikakaudella ja vuonna, jolloin Suomessa oli yli 30 miljoonaa elokuvissakäyntiä ja Helsingissäkin noin 50 elokuvateatteria. Alkuperäisen Tuntemattoman sotilaan tuottaneella Suomen Filmiteollisuudella oli oma kalustonsa, studionsa, laboratorionsa ja levitysosastonsa – sekä ennen kaikkea kuukausipalkkainen henkilökuntansa. Tästä syystä Laineen Tuntemattoman sotilaan tuotantokustannukset olivat nykyrahassa vain 1,6 miljoonaa euroa, vaikka nykypäivänä sen kokoluokan elokuvaa ei tehtäisi moisella summalla – kuten Louhimiehen Tuntemattoman 6,5:n miljoonan euron budjetti osoittaa.

1970- ja 1980-lukujen uusintanäytöksinäkin Laineen Tuntematonta kävi katsomassa yli 100 000 ihmistä; ei pelkästään siksi, että se oli hienoa kokea teatterissa, vaan myös koska sitä ei voinut muuten nähdä. Alkuperäinen Tuntematon sotilas esitettiin televisiossa kerran 1960-luvulla, kahdesti 1970-luvulla, tasan yhden kerran 1980-luvulla ja 1990-luvullakin vain kolmesti. Vuodesta 1999 lähtien se on esitetty televisiossa joka vuosi.

 
Mollbergin Koskela (Risto Tuorila). Kuva: Arctic-Filmi Oy

Mollbergin Tuntematon sotilas

Teatterista televisioon ja sieltä pitkien elokuvien pariin 1970-luvun alussa siirtyneen Rauni Mollbergin esikoiselokuva Maa on syntinen laulu (1973) sai 711 909 katsojaa ja menestyi hyvin myös ulkomailla. Hyvin pienellä kuvausryhmällä Lapissa tehty filmi ei ollut nykypäivän mittapuulla kallis elokuva, kuten ei Mollbergin seuraavat elokuvatkaan, Aika hyvä ihmiseksi (1977) ja Milka (1980). Mollbergin kolme ensimmäistä elokuvaa saivat yhteensä yli miljoona katsojaa, minkä jälkeen hän saattoi toteuttaa pitkään suunnitteilla olleen uuden filmatisoinnin Linnan klassikkoromaanista. 

Mollberg tuotti elokuvansa itse ja hankki rahoituksen Elokuvasäätiöltä, sijoittajilta, Yleisradiolta ja levittäjä Kinostolta, joka omisti myös yhden Suomen suurimmista elokuvateatteriketjuista. Tuntemattoman sotilaan tuotantokustannukset kohosivat 14,2:een miljoonaan markkaan, mikä vastaa nykyrahassa noin 4,7:ää miljoonaa euroa. Budjetista noin neljä miljoonaa markkaa tuli ulkomaisten levittäjien takuumaksuista, minkä Mollbergin maine taide-elokuvapiireissä ja Kinoston toimitusjohtaja Jukka Mäkelän suhteet mahdollistivat. Vain yksi kotimainen elokuva, pääosin neuvostoliittolaisten rahoittama Sampo (1959) oli maksanut enemmän. Suomen elokuvasäätiön tukea hanke sai 3 714 870 markkaa, nykyrahassa vajaat 1,3 miljoonaa euroa.

Kaksi asiaa määritteli Mollbergin elokuvan: Esa Vuorisen käsivarakuvaus ja pääosin tuntemattomien harrastelijoiden ja amatöörien palkkaaminen elokuvan rooleihin. Itsenäisyyspäivänä 1985 ensi-iltansa saaneesta elokuvasta vedettiin ennätykselliset 41 esityskopiota ja Helsingissä elokuvalla oli kolmoisensi-ilta. Ensi-iltaviikonlopun tulos ei ole tiedossa, mutta koko teatterilevityksensä aikana Mollbergin Tuntematon sai 589 914 katsojaa. Tulos oli hieno, joskin hyvin kaukana Laineen elokuvasta, eikä se riittänyt edes vuoden katsotuimman titteliin: Kokkosen ohjaama Uuno Epsanjassa sai liikkeelle 607 939 katsojaa. Lipputuloissa Tuntematon toki päihitti Turhapuronkin, olihan 199-minuuttisen elokuvan näytösten pääsyliput tuntuvasti tavanomaista kalliimmat. Toisaalta taas Uuno Epsanjassa -filmin teko maksoi vain muutaman miljoonan markkaa. Mollbergin elokuva keräsi 21 918 436:n markan lipputulot (bruttona), mikä inflaatioon suhteutettuna vastaa noin 7,2:ta miljoonaa euroa. Uuno Epsanjassa -elokuvalle kertyi 13 713 000:n markan bruttolipputulot.

Risto Tuorila Koskelana. Kuva: Arctic-Filmi Oy

Tuntemattomasta sotilaasta teetettiin Ranskassa yhdysvaltalaisnäyttelijöiden dubbaama versio, jonka toteutusta Mollberg valvoi. Useat ulkomaita varten tehdyt versiot menivät vähän kuin kankkulan kaivoon: tiettävästi elokuvan levitysoikeudet myytiin vain Ruotsiin, Saksan liittotasavaltaan, Tanskaan ja Viroon. Tanskassa Tuntemattoman sotilaan ensi-ilta oli vuonna 1988, mutta 169-minuuttinen versio keräsi vain 556 katsojaa. Ruotsissa elokuva menestyi ilmeisesti huomattavasti paremmin, mutta tarkkoja katsojatilastoja ei ole saatavilla. Filmi lähetettiin myös Suomen edustajana vuoden 1987 Oscar-kilpaan, mutta ehdokkaaksi asti se ei päässyt. Tuon vuoden Oscar-gaalan suurin voittaja oli toinen sotaelokuva, Oliver Stonen Vietnamin sodan kuvaus Platoon – nuoret sotilaat (1986), joka sai Suomessakin yli 200 000 katsojaa.

Valtio myönsi Tuntemattomalle sotilaalle 300 000:n markan, nykyrahassa noin 95 000:n euron, laatutuen. Mollberg saattoi jatkaa Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen uuden filmatisoinnin suunnittelemista, mutta se ei koskaan toteutunut. Rahoituksen puuttumiseen se ei (vielä) kaatunut, sillä romaanin filmatisointioikeudet omistava Paramount Pictures ei ollut halukas myymään oikeuksia Mollbergille. Monen vuoden tauon jälkeen Mollberg palasi pitkien elokuvien pariin Ystävät, toverit -filmillä (1990), joka oli vielä Tuntematontakin suurempi tuotanto liki 4,8:n miljoonan euron budjetillaan, mutta nyt katsojia kertyi alle 40 000.

Kuva: National-Filmi Oy

Parikan Talvisota

Mollbergin Tuntematon sotilas ja Pekka Parikan ohjaama Talvisota eivät ole 1980-luvun ainoat kotimaiset sotaelokuvat, mutta ne ovat niistä suurimmat ja tunnetuimmat. Talvisodan ohjaaja Pekka Parikka ehti työskennellä Edvin Laineen apulaisohjaajana Täällä Pohjantähden alla -filmissä (1968) ja luoda pitkän uran tv-ohjaajana, mutta pitkien elokuvien pariin hän pääsi vasta 1980-luvun lopulla. Antti Tuurin romaaniin pohjautuva Pohjanmaa (1988) sai lähes 180 000 katsojaa, ja jo ennen sen ensi-iltaa Tuurin Talvisota-romaanin filmatisoinnin työt olivat jo kovassa vauhdissa.

Siinä missä Tuntemattoman sotilaan saattoi pääasiassa kuvata kesällä, Talvisotaan tarvittiin lunta ja sitä ei tietenkään ole silloin siellä, missä sitä tarvittaisiin. Monien vaikeuksien kohtaama tuotanto tuli lopulta maaliin huomattavasti suuremmilla kustannuksilla kuin alkujaan oli ajateltu: 19 miljoonaa markkaa maksaneen elokuvan tuotantokustannukset vastaavat nykyrahassa liki 5,2:ta miljoonaa euroa. Rahoitusta hankittiin Elokuvasäätiöltä, Yleisradiolta sekä yksityisiltä yrityksiltä. Elokuvasäätiön tuen osuus oli 3 730 000 markkaa, nykyrahassa hieman yli miljoona euroa.  Oleellisessa roolissa oli tuotantoyhtiö National-Filmi Oy:n omistaja Finnkino, joka oli Kinoston muodossa osana jo Mollbergin Tuntemattoman sotilaan tuotannossa. Finnkino oli siis sekä Talvisodan tuottaja, levittäjä että tärkein esittäjä maan suurimpana teatteriketjuna.

Uusi suomalainen suurelokuva sai ensi-iltansa talvisodan syttymisen 50-vuotispäivänä, torstaina 31. marraskuussa 1989. Neljälläkymmenellä kopiolla liikkeelle lähtenyt elokuva keräsi ensi-iltaviikonloppunaan 49 591 katsojaa ja 1 933 911:n markan bruttolipputulot, nykyrahassa lähes 530 000 euroa. 197-minuuttisen Talvisodan näytökseen pääsi siis noin 39:llä markalla (nykyrahassa noin 11 euroa), kun elokuvalipun keskimääräinen hinta oli tuolloin 25,86 markkaa. Elokuvateattereita oli 262 kappaletta ja niissä 344 salia, eli kun Talvisota pyöri samanaikaisesti 40:ssä salissa, 304 salia esitti jotain muuta. Siitä huolimatta Talvisota sai vuoden loppuun mennessä 334 172 katsojaa. Koko teatterilevityksensä aikana filmi keräsi 628 959 katsojaa ja  bruttolipputuloja kertyi 24 191 224 markkaa, inflaatioon suhteutettuna noin 6,6 miljoonaa euroa. Laatutukea elokuva sai 450 000 markkaa, nykyrahassa reilut 120 000 euroa.

Molempien Tuntemattomien sotilaiden tapaan myös Talvisodasta tehtiin lyhennetty versio ulkomaanlevitystä varten. Kuitenkin elokuva myytiin tuoreltaan vain Ruotsiin ja Viroon. Ruotsissa elokuvan näki peräti 42 535 katsojaa, mikä osaltaan varmasti selittyy talvisodan ruotsalaisten veteraanien määrällä.

National-Filmin toiminta loppui syyskuussa 1990, jolloin se sulautettiin osaksi Finnkinoa ja sen oma tuotantotoiminta lopetettiin.

Rukajärven tie. Kuva: MRP

Saarelan Rukajärven tie

Talvisodan menestyksen jälkeen Parikka muutti Yhdysvaltoihin luodakseen uraa Hollywoodissa, mutta palasi lopulta takaisin kotimaahansa ja ohjasi Tie naisen sydämeen -nimisen komedian (1996). Nykyrahassa hieman vajaalla 1,1:llä miljoonalla eurolla tuotettu elokuva sai alle tuhat katsojaa. Maaliskuussa 1997 Parikka kuoli.

1990-luvun alkupuolelta lähtien Pohjanmaan ja Talvisodan tuottaja Marko Röhr ja Parikka olivat kaavailleet elokuvaa Antti Tuurin Rukajärven tiellä -sotakirjoista. Käsikirjoitusversioita tehtiin, mutta rahoitusta ei järjestynyt aikana, jolloin kotimaisten elokuvien suosio oli pohjalukemissa. Parikan kuoltua Röhr ja tuottajakumppani Ilkka Matila valitsivat uudeksi ohjaajaksi Olli Saarelan, joka oli debytoinut pitkän elokuvan ohjaajana halvalla tuotetulla sisällissotadraamalla Lunastus (1997). Tällä kertaa hanke toteutui.

Rukajärven tien tuotantokustannukset olivat 12 614 904 markkaa, nykyrahassa vajaat 2,8 miljoonaa euroa. Summasta Elokuvasäätiön tuotantotukea oli 3,8 miljoonaa markkaa, Opetusministeriön tuotantotukea 800 000 mk, Euroopan unionin aluekehitysrahaston tukea 490 000 mk, Kainuun kehittämisrahaston tukea 330 000 mk ja Kainuun liiton tukea 100 000 mk, yhteensä 5,52 miljoonaa markkaa. Lisäksi rahoitusta tuli Yleisradiolta ja Ruotsin televisiolta.

Jatkosodan aikaan vuoteen 1941 sijoittuva Rukajärven tie sai ensi-iltansa tammikuun 22. päivänä vuonna 1999. Esityskopioita vedettiin 31 kappaletta ja katsojia kertyi 426 414, mikä teki siitä koko 1990-luvun katsotuimman kotimaisen elokuvan, vaikka eroa esimerkiksi Talvisotaan kertyi yli 200 000:n katsojan verran. Elokuva keräsi 16 192 605 markan bruttolipputulot, inflaatioon suhteutettuna liki 3,6 miljoonaa euroa. Rukajärven tie sai 200 000 markan laatutuen, nykyrahassa vajaat 45 000 euroa.

Rukajärven tien jälkeen Röhrin ja Matilan ura on jatkunut menestyksekkäänä, vaikka samoihin katsojalukuihin he eivät olekaan vielä yltäneet. Saarela on ohjannut sittemmin neljä elokuvaa.

Louhimiehen Koskela (Jussi Vatanen). Kuva: Tommi Hynynen / Elokuvaoy Suomi 2017

Louhimiehen Tuntematon

Rukajärven tien ja Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan välissä Suomessa tehtiin kaksi jättibudjetin elokuvaa toisesta maailmansodasta, Åke Lindmanin ohjaamat Etulinjan edessä (2004) ja Tali-Ihantala 1944 (2007). Jatkosodan ruotsinkielisestä jalkaväkirykmentistä kertova Etulinjan edessä maksoi nykyrahassa 4,2 miljoonaa euroa ja sai 94 129 katsojaa, Tali-Ihantala 1944:n hinnaksi tuli yli 3,5 miljoonaa nykyeuroa ja katsojia kertyi 191 573 kappaletta. Elokuvat maksoivat silloisessa rahassa yhteensä 6 593 000 euroa, josta Elokuvasäätiön tuen osuus oli vain 700 000 euroa. Teokset mahdollisti Syväriltä Kannakselle -elokuvien tuki ry -niminen yhdistys, joka keräsi elokuvia varten liki 4,2 miljoonaa euroa.

Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017 Oy:n tuottama kolmas Tuntematon sotilas -filmatisointi on 6,5:n miljoonan euron budjetillaan Suomen kaikkien aikojen kallein sotaelokuva ja kallein suomenkielinen elokuva. Elokuvasäätiön tuotantotukea se sai 940 000 euroa, ja uutisjuttujen mukaan yksityisen rahan osuus elokuvan budjetista on viisi miljoonaa euroa. Mollbergin ja Parikan elokuvien tapaan Louhimiehen elokuvasta on tehty myös pidempi tv-sarjaversio, josta Yleisradio on maksanut hyvän hinnan.

180-minuuttinen Tuntematon sotilas saapuu siis tänään Suomen valkokankaille, todennäköisesti lähemmäs kahteensataan saliin. Varmaa on, että siitä tulee yleisömenestys, mutta eri asia on, tuleeko siitä taloudellista menestystä: Suomen elokuvateatterilevityksestä se ei budjettiaan takaisin tuo, vaikka se saisikin tavoitellut 700 000 katsojaa. 

Louhimiehen filmistä tulee ongelmitta tämän vuoden katsotuin kotimainen elokuva ja todennäköisesti kaikista ensi-illoista katsotuin. Alle puolen miljoonan katsojan se tuskin jää, vaikka maksavan yleisön mielipide elokuvasta olisikin tyrmäävä. 

Katsotuimmat kotimaiset elokuvat talvi- ja jatkosodasta 1970–

Elokuvat, joissa toinen maailmansota on merkittävässä roolissa.

Päivitetty 28.10. Korjattu väite National-Filmin konkurssista.