Elokuvia suviyössä – Sodankylä ikuisesti
Suomalaisia ovat aina kiinnostaneet ne ihmiset, jotka ovat olleet kiinnostuneita Suomesta. Tavallisesta tallaajasta ”suuri yleisö” tuskin saa koskaan tietää, mutta sen sijaan julkisuudenhenkilöiden visiitit Suomeen kiinnostavat ihmisiä vauvasta vaariin. Jos unohdetaan esimerkiksi politiikasta ja musiikista tunnetut henkilöt ja keskitytään vain elokuvamaailmassa nimeä tehneisiin henkilöihin voidaan todeta, että Suomessa ovat vierailleet mm. Arnold Schwarzenegger, Alfred Hitchcock, Demi Moore, Bruce Willis ja David Lean. Hitchcock toki antoi muutaman haastattelun käydessään etsimässä kuvauspaikkoja lopulta tekemättä jääneeseen elokuvaansa, mutta Suomessa vain Sodankylän elokuvajuhlilla keskiyön auringon alla on onnistuttu tallentamaan ulkomaalaisten elokuvantekijöiden mietteitä muutaman minuutin haastatteluita laajemmin.
25-vuotista taivaltaan tänä vuonna juhlistaneet elokuvajuhlat ovat ensimmäisestä toimintavuodestaan alkaen vetäneet puoleensa myös ulkomaalaisia. Tuolloin Sodankylään saapuivat kulttisuosiota nauttiva Voittamaton ykkönen -ohjaaja Samuel Fuller ja kollegansa Jonathan Demme (Uhrilampaat). Vuosien varrella vieraiksi ovat saapuneet mm. Michael Powell, Jim Jarmusch, Paul Schrader, Krzysztof Kieslowski, Richard Fleischer, Roger Corman, Robert Wise, Bob Rafelson ja Stanley Donen. Monille hieman tutumpia nimiä saattavat olla esimerkiksi Francis Ford Coppola (Kummisedät), Milos Forman (Yksi lensi yli käenpesän, Amadeus) ja Irvin Kershner (Imperiumin vastaisku).
Kuten mainitut nimet osoittavat, on Sodankylän elokuvajuhlien vieraslistalla pääasiassa vain ohjaajia, vaikka poikkeuksiakin on ollut (esimerkiksi tänä vuonna Vesa-Matti Loiri). Tämä kuitenkin mahdollistaa sen, että festivaalien johtaja Peter von Bagh on voinut koota Sodankylä ikuisesti -nimisen kirjan, joka ei kerro Sodankylän elokuvajuhlista vaan juhlien vieraiden haastatteluiden kautta elokuvasta itsestään. Monet jo autuaammille kuvauspaikoille siirtyneet tekijät ovat teoksessa mukana.
Kirja ei etene henkilöittäin, vaan yhteensä 11 luvussa käsitellään jokaisessa yhtä tiettyä aihetta – esimerkiksi ensimmäisiä elokuvakokemuksia ja elokuvan tulevaisuutta – ja samoille sivuille on koottu useiden eri vieraiden kommentit. Näin lopputulos on huomattavasti miellyttävämpää luettavaa, eikä lukijan tarvitse hyppiä yhdenkään kappaleen yli, mikäli ei ole kiinnostunut jonkun tietyn henkilön sanomisista. Kaikilla haasteteltavilla tuntuu olleen kiinnostavia muistoja, kokemuksia ja näkökulmia jaettavanaan.
Kirjan koonnut festivaalijohtaja, paremmin kriitikkona ja elokuvahistorioitsijana tunnettu Peter von Bagh tekee jo johdannossaan selväksi yhden asian: hän rakastaa elokuvaa. Välillä hänen tekstejään lukiessaan ja kommentteja kuulleessaan saa kuitenkin sen kuvan, että hän rakastaa sitä hieman liikaakin, nostaen oman makunsa kaikkien muiden yläpuolelle. Tämän käsityksen saa myös tästä kirjasta, jonka loppupuolella on mukana von Baghin ja Aki Kaurismäen käymä keskustelu, jossa von Bagh ilmeisen järkyttyneenä toteaa, kuinka joku oli hänelle joskus sanonut, että yksi Spede Pasasen elokuvista oli tämän näkemistä paras. Kaurismäki sentään muistuttaa, että myös elokuvien kohdalla kyse on makuasioista.
Von Bagh myös mainitsee useita kertoja siitä, kuinka tärkeää laadukas elokuvakritiikki ja -analyysi on, mutta näyttää unohtavan sen, että siinä missä elokuvillekin on myös erilaiselle kritiikille tilausta. Näin ollen ei myöskään ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä sen enempää kritiikkiä kuin elokuvaakaan, eivätkä monet elokuvia rakastavatkaan ihmiset halua lukea pikkutarkkoja ja syvällisiä analyysejä; mieluummin sitä katsoo elokuvan itse ja luo omat mielipiteensä kuin imee itsensä täyteen vaikutteita kritiikistä. Varmasti tämänkin sivuston kritiikin taso on monien mielestä erittäin alhainen, siitä ei ole epäilystäkään, mutta sitä ei ole pakko lukea kuten huonojakaan elokuvia ei ole pakko katsoa (toiseen kertaan).
Amerikkalaisen, brittiläisen, puolalaisen, ranskalaisen, italialaisen, venäläisen ja jopa suomalaisen elokuvan parissa työskennelleiden henkilöiden tarinoiden ja ajatusten kokoaminen yksien kansien väliin on synnyttänyt yhden kaikkien aikojen parhaista suomalaisista elokuvakirjoista, jonka sisältö on lähes ainutlaatuista: monet meillä ja muuallakin unohdetut ohjaajat kertovat elämästään ja elokuvistaan yhtä paljon kuin kaikkien tuntemat tekijät. Siksi se onkin erinomainen teos sekä vain elokuvien katsomiseen keskittyneille kuin niiden tekemisestä ja historiasta kiinnostuneille.
![]() WSOY 2010 Painettu Porvoossa ISBN: 978-951-0-36290-7 Sivuja: 308 |