4K UHD -arvostelu: Moonfall (2022) on Roland Emmerichin pohjakosketus

Roland Emmerichin edellisen elokuvan Midwayn (2019) tapaan Moonfall (2022) on reilusti yli sata miljoonaa dollaria maksanut indie-elokuva, jonka rahoituksessa ja levityksessä ei ole ollut mukana Hollywoodin suuria studioita. Suurista resursseista huolimatta molemmat CGI-painotteiset elokuvat ovat paikoitellen hyvinkin alkeellisen näköisiä ja kaikin puolin kakkosluokan tavaraa, jos sitäkään.

Moonfall on Midwayta selvästi laadukkaammin toteutettu, sillä suurella rahalla saa rakennettua komeita avaruuskuvia. Ankeissa sisätiloissa pysyttäessä elokuva ei ole juuri minkään näköinen. Lähes koko elokuva on kuvattu green screenin edessä ja studiolavasteissa, jopa osa sellaisista ulkokuvista, joissa ei olisi tarvittu stuntteja tai lainkaan visuaalisia tehosteita. Kaikesta tästä tulee mieleen, että Emmerich on tehnyt elokuvansa löysin rantein ja ilmeisesti vain ja ainoastaan paremman tekemisen puutteessa. Rima on ollut hyvin matalalla.

Alkeellisia ovat myös elokuvan juoni, tarina ja henkilöhahmot. Patrick Wilson ja Halle Berry näyttelevät astronautteja Briania ja Jocindaa, joiden ystävyys ja työtoveruus päättyy erään avaruuslennon jälkipyykkiä pestäessä. Lennon aikana yksi aluksen miehistön jäsenistä kuolee, kun selittämätön, mehiläis- tai lintuparvea muistuttava avaruusolio hyökkää alusta kohti. Brian on kolmesta miehistön jäsenestä ainoa, joka näki avaruusolion ja hän saa potkut yrittäessään selittää kuolemantapauksen moisella hölynpölyllä. NASA:n kanta muuttuu kymmenen vuotta myöhemmin, kun Kuu alkaa lähestyä Maata ja sama avaruusolio tappaa kolme astronauttia. Jocinda kutsuu Brianin apuun pelastamaan maailman. Brian tuo mukanaan hiljattain tapaamansa foliohatun (John Bradley), joka on tällä kertaa se Emmerichin elokuvissa aina esiintyvä koominen nörtti.

Logiikkaan ei ole pahemmin kiinnitetty huomiota. Elokuvan loppupuolella ollaan paikassa, jossa ei pysty hengittämään ilman happipulloa, mutta kun tällä tavoin saadaan yksi roolihahmo tapettua, ei samassa paikassa muutaman minuutin päästä tarvitsekaan happipulloa – ei, vaikka nostelisi kaatuneita puita. Toisaalta, järkeä ei kannata Roland Emmerichin elokuvilta odottakaan.