4K UHD -arvostelu: Carlito's Way (1993) on Brian De Palman viimeinen mestariteos

Liki kolmekymmentä vuotta valmistumisensa jälkeen Carlito’s Way (1993) näyttää jäävän Brian De Palman, 81, viimeiseksi mestariluokan elokuvaksi. Tekijänsä paras se ei ole, mutta tuolloin viisikymppinen ohjaaja on pannut peliin kaiken osaamisensa ja luovuutensa, mikä ei ole vähän, kuten De Palman tuotannon tuntevat tietävät. Blow Out – viimeisen todistajan (1981) kaupunkiympäristö ja jännitys yhdistyvät Arpinaaman (1983) huumehöyryiseen rikoskuvaukseen ja Lahjomattomien (1987) klassiseen gangsterikertomukseen.

Tuomarin työnsä ohessa rikoskirjailijaksi ryhtyneen Edwin Torresin kahteen romaaniin 1970-luvun New Yorkissa elävästä huumekauppias Carlito Brigantesta, jota Al Pacino näyttelee elokuvassa. Carlito vapautuu vankilasta vain muutaman vuoden istumisen jälkeen, kiitos asianajajansa Kleinfeldin (Sean Penn) väsymättömien ponnistusten. Ulos päästyään Carlito on yhtä itsevarma kuin ennenkin, mutta jo tuomarille hän ilmoittaa luopuvansa rikollisesta elämästä. Se on oikeastikin hänen vakaa tarkoituksensa, ennen kuin vanhat ympyrät vetävät hänet takaisin piiriinsä. Jopa Kleinfeldista, arasta juutalaispojasta, on tullut roisto. Carlito aikoo tienata yökerhon pyörittämisellä tarpeeksi rahaa päästäkseen muuttamaan pois näistä maisemista ja aloittaakseen uuden elämän strippari Gailin (Penelope Ann Miller) kanssa.

Sean Penn tekee yhden uransa hienoimmista roolisuorituksista melko rivosti maskeerattuna Kleinfeldina ja Penelope Ann Miller säväyttää jo yksistään striptease-kohtauksillaan, joiden takia rooliin havitellut isommat tähdet eivät tehtävään suostuneet. Mutta Al Pacino on sittenkin koko elokuvan tähti, suuri tähti, läsnä käytännössä jokaisessa kohtauksessa. Kaikki nähdään hänen roolihahmonsa näkökulmasta. Lahjakkaana näyttelijänä Pacino kykenee tuomaan roolihahmoon uskottavan kovuuden lisäksi uskottavan herkkyyden ja tekemään roistosta sankarin, jonka puolesta katsoja jännittää.

De Palma aloittaa ja lopettaa Carlito’s Wayn pyörivään, jopa täyden kierroksen tekevään kameraliikkeeseen. Se onkin sopiva aloitus elokuvalle, joka tempaa välittömästi mukaansa jo yksistään kuvallisen ilmaisunsa ja kerrontansa ansiosta. Alfred Hitchcock on De Palman suurin esikuva ja se näkyy jopa tässä työssä, etenkin upeassa pitkässä loppuhuipennuksessa, jossa seurataan takaa-ajoa läpi metroasemien ja -junien ja rautatieaseman laiturien. Pitkät, käsivaralla ja scopena kuvatut kuvat ja kohtaukset ovat kertakaikkisen upeita.

Carlito’s Way on vangitseva ja mukaansa tempaava visuaalinen elokuva – sellainen, jollaisia vain harvat ohjaajat osaavat tehdä, mutta jollaisia jokainen haluaisi tehdä.

Uusi 4K-restauroitu versio on huomattavasti tarkempi kuin hieman mössöinen vanha Blu-ray-tallenne. HDR sopii De Palman muutenkin niin filmilliseen tyyliin.