Blu-ray-arvostelu: Black Widow (2021) on komea elokuva sarjassaan

Edellisenä elokuvanaan erinomaisen Loren (2012) ohjanneen Cate Shortlandin Black Widow’n selkeä etu moniin aikaisempiin Marvel-elokuviin nähden on siinä, että se näyttää aivan oikealta elokuvalta. Toisinaan se jopa tuntuukin sellaiselta, vaikka juoni onkin yksinkertaisin mahdollinen eikä tarinaa ole sen enempää. Black Widow’ta pystyy melko ongelmitta seuraamaan, vaikkei olisi nähnyt useampaa edellistä Marvelin elokuvaa.

Black Widow eli Natasha Romanoff (Scarlett Johansson) on pakomatkalla Yhdysvaltain viranomaisilta. Hän on löytänyt piilopirtin Norjasta, mutta pian paikalle ilmestyy Punaisen huoneen kätyri pahat mielessään. Natasha etsii Yelena-siskonsa (Florence Pugh) käsiinsä ja saa tietää, ettei heistä taistelijoita kouluttanut Dreykov (Ray Winstone) olekaan kuollut. Siskokset päättävät korjata asianlaidan. Lisämausteen soppaan tuovat siskosten vanhemmat (David Harbour ja Rachel Weisz).

Irtovitsit ovat hauskoja, mutta tahaton koomisuus on elokuvan hymyilyttävintä antia: miksi tällaisista tarinoista aina yritetään löytää jotakin synkkyyttä tai syvällisiä tunteita? No, ehkä yliluonnollisia voimia omaavat, outoihin asuihin pukeutuneet paperinohuet ihmishahmot vaikeine isä- ja äitisuhteineen ovat samastuttavia teineille. Muutenhan näissä elokuvissa voisi olla kyse vain viihteestä ja hauskanpidosta, mutta Black Widow’ssa lasten ja vanhempien suhteet ovat suorastaan pääosassa.