Blu-ray-arvostelu: Cruella (2021) on yksistään Emma Stonen karisman varassa

Kuinka Lupsakkaat luppakorvat -animaatioelokuvan (1961) ja siitä kolme vuosikymmentä myöhemmin tehdyn 101 dalmatialaista -nimisen (1996) live action -uudelleenfilmatisoinnin ilkeästä Cruella de Vilistä oikeastaan tuli nimensä veroinen ilkeilijä? Sitä harva on kysynyt, mutta Disney on keksinyt vastauksen. 

Estella menettää äitinsä nuorella iällä karmeassa onnettomuudessa ja hänestä kasvaa nuori nainen, joka ei sovi mihinkään muottiin. Yhdessä kahden hölmön, mutta ei liian hölmön kaverinsa (Paul Walter Hauser ja Joel Fry) kanssa hän harrastaa ryöstökeikkoja, joissa uhreina ovat parempiosaiset ihmiset. Sitten, pienen vilpin avulla, toinen kavereista saa hommattua muotialasta kiinnostuneelle Estellalle siivojan paikan hienosta muotiliikkeestä. Sitä kautta hän päätyy töihin Paronittarelle (Emma Thompson), prameitten ja kalliiden kolttujen valmistajalle, joka näkee Estellan lahjat pukusuunnittelijana. Mutta ilkeästä pomosta alkaa paljastua sellaisia puolia, joiden edessä Estellasta kuoriutuu Cruella, äitinsä kuoleman salaperäinen kostaja.

Craig Gillespien ohjaama Cruella on viimeisen päälle laskelmoiduista myyntiartikkeleistaan tunnetun Disneyn tuotteeksi erikoisempi tapaus, se nimittäin ei ole aikuisten elokuva, mutta ei lapsillekaan sopiva. Vanhojen lastentarinoiden tapaan Cruellassa käsitellään synkkiä aiheita, mutta murhapoltot, ihmisten nöyryyttäminen ja niin sanottujen hyvien ihmisten alhainen moraali ovat vähän liikaa nykypäivän lastenelokuvalle. Vastaavasti todellisen väkivallan ja sen uhan sekä ylipäätään vaaran tunteen puuttuminen tekevät siitä turhan lapsellisen aikuisille. Juoni on olematon ja tarina kulunut, ei niissä ole aikuiselle pureskeltavaa, mutta silti elokuvalla on kestoa yli pari tuntia.

Kaikkein parasta Cruellassa on Emma Stone, joka huonosta brittikorostuksestaan huolimatta on kaikkea sitä, mitä tähän rooliin tarvitaankin. Käsikirjoittajien mielikuvituksettomuutta on se, ettei Stonen hahmosta tehty yhdysvaltalaista tai vaikkapa siellä varttunutta, jolloin koko hölmön korostuksen olisi voinut jättää pois. Paul Walter Hauser on yhtä amerikkalainen kuin Stone, mutta hänen aksettinsa on parempi ja se sopii karikatyyrimaiselle roolihahmolle. Emma Thompsonin roolihahmo on laimea versio Meryl Streepin omasta Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvassa.

1960- ja 1970-luvuille sijoittuvan Cruellan ääniraidalla soi useita hyviä aikalaishittejä, vaikka ne onkin vain roiskaistu sinne tänne. Visuaalisia ansioita on, etenkin kuvauksessa ylipäätään, joka on komeaa ja hyvin filmillistä digitaalisuudestaan huolimatta, joskin mustan tasoja on väännetty harmaan puolelle. Tietokoneella on luotu kehnoja cgi-koiria ja -tulipaloja, minkä lisäksi silmiinpistävää on elokuvan sisätilapainotteisuus, resursseja kun olisi ollut mittaviinkin epookkilavastuksiin.

Ehkä Cruellaa on tarkasteltava sen oman lajityyppinsä sisällä. Kun kyse on Disneyn 2000-luvulla tuottamista vanhojen klassikkoelokuviensa uudelleenfilmatisoinneista ja jatko-osista, Cruella on ehdottomasti sieltä paremmasta päästä. Mutta olisiko se mitään ilman Emma Stonea?